Artikkelit

Se on täytetty

"Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: 'Se on täytetty', ja kallisti päänsä ja antoi henkensä."

Ristin äärellä oli monenlaista puhetta. Kansa puhui: Voi sinua, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat --- Auta itseäsi ja astu alas ristiltä --- Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa --- Astukoon nyt alas ristiltä, että me näkisimme ja uskoisimme.

Myös Jeesus puhui: Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät --- Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa --- Vaimo, katso poikasi --- Minun on jano --- Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit --- Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni --- Se on täytetty.

"Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taampana, myöskin naiset, jotka olivat seuranneet häntä Galileasta, ja katselivat tätä."

Kansa oli paikalla pilkatakseen Jeesusta. Jeesus oli läsnä täyttääkseen saamansa tehtävän. Ja hänen omansa seurasivat taampana vaieten. Tässä ristin näytelmä kaikessa lyhyydessään.

MITÄ RISTILLÄ TAPAHTUI,

moni aikamme ihminen kysyy. Voimmeko todella luottaa evankeliumin antamaan kuvaan Jeesuksen kärsimyksistä?

Evankeliumit kertovat, että Jeesuksen ristin tuska kesti kello yhdeksästä kolmeen iltapäivällä, kuusi pitkää tuntia. Mitä tuona aikana oikein tapahtui?

Juutalaisen perimätiedon, Talmudin, mukaisesti kuolemaantuomitun teloituksen tuli tapahtua päivänvalossa. Tuomitun edellä tuli kuljettaa julkista syytejulistetta, josta kävi selvästi ilmi rangaistuksen perusteet. Kaksi rabbinoppilasta seurasi koko ajan syytettyä yrittäen saada häntä tunnustamaan syntinsä. Samoin myös Suuri Neuvosto oli velvollinen lähettämään kaksi virallista todistajaa, jotka totesivat tuomion käytäntöönpanon ja veivät siitä valallisen lausunnon Sanhedrinille.

Myös roomalainen laki vaati, että tuomittu kantoi julkista syytejulistetta, josta kävi ilmi teloituksen syy. Juutalaisia kyllä kiusasi, että Jeesus esitettiin miehitysvallan vastaisena kapinoitsijana ja aivankuin juutalaisten edustajana. Siksi he pyysivät Pilatukselta: "Älä kirjoita juutalaisten kuningas vaan että hän on sanonut olevansa juutalaisten kuningas." Yleensä tavallisen rikollisen ja katurosvon saattojoukoksi riitti kourallinen sotilaita, mutta jos pelättiin julkista levottomuutta, saattoi vartiostoon kuulua satakin miestä. Roomalainen laki nimitti teloitusjoukkueen pääksi ns. "exactor mortis" eli kuoleman tarkkailijan, joka vastasi siitä, että laki täytetään loppuun asti. Monasti varsinkin kristittyjen marttyyreiden teloituksessa surmattiin samalla myös muutamia rikollisia, että kansa samaistaisi kaikki tuomitut toisiinsa. Naiset ristiinnaulittiin useimmiten kasvot ristiin päin.

Talmudin mukaan teloitus voitiin perua vielä aivan viime hetkellä, jos Suureen Neuvostoon tuli todistaja, joka väitti voivansa todistaa tuomitun syyttömäksi. Sitä varten katsoi määrätty mies jatkuvasti Suuren Neuvoston talon katolle. Mikäli sinne ilmestyi punainen lippu, tiedettiin, että tällainen valitus on tullut viime hetkellä oikeustalolle, ja niin otettiin tuomittava uudelleen tutkittavaksi. Voi olla, että Juudas Iskariot tuli juuri siksi aamunkoitteessa temppeliin kavallusrahoineen, koska hän tahtoi perua tekonsa. Oikeusistuin oli temppelissä nk. "kiilloitettujen kivien" huoneessa. Kuitenkin Jeesus oli tuomittu vannottamisen nojalla eikä todistajanlausuntoihin perustuen. Täten jokainen oikeussalin kuulija toimi todistajana. Jeesus oli tunnustanut olevansa Jumalan poika. Siksi hänet tuomittiin Jumalan pilkasta, hepr. "gidduf". Ja tuomiota ei voinut perua.

Evankeliumien kertomus sopii yksityiskohdittain tähän aikahistorialliseen kuvaan. Näemme, että Neuvoston johtavat miehet olivat saapuneet saattamaan Jeesusta ristille. Kaksi heistä on jäänyt ilmeisesti mukaan loppuun asti. Samoin näemme sadanpäämiehen, joka toimi "kuoleman tarkkailijana". Ja kun hän oli nähnyt kaiken, hän joutui huudahtamaan: "Totisesti tämä oli Jumalan poika." Varmistaakseen tuomion täytäntöönpanon, hän antoi vielä käskyn puhkaista Jeesuksen kyljen keihäällä. Näemme evankeliumista myöskin Jeesuksen syytejulisteen: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas."

JEESUKSEN PUHEET RISTILTÄ

liittyvät myöskin silminnäkijöiden todistuksiin. Oli aivan yleistä, että tuomitut antoivat vielä viimeiset ohjeet omaisilleen viruessaan ristillä. He saattoivat lukea myöskin lohdutukseksi Raamatun sanoja ja psalmeja. Näemme evankeliumista, että ristiinaulitsemisen alkutunneilla ristin äärellä oli ilmeistä tungosta. Puoli kahden tienoilla iltapäivällä alkoi temppelin päivittäinen iltaliturgia. Suurina juhlapäivinä se saattoi alkaa jo aikaisemminkin. Temppelistä kuului pasuunan ääni, joka julisti, että pääsiäislammas on teurastettu ja kansan synnit on sovitettu. Vain välttämättömät teloituksen todistajat ja roomalaiset vartiomiehet jäivät ristin äärelle. Muu kansa oli kiirehtinyt temppeliin.

Näemme evankeliumista, että noin kuudennesta hetkestä yhdeksänteen "tuli kaiken maan yli pimeys". Tämä oli kiusallista, sillä juuri nämä hetket olivat tärkeitä temppelin uhraajille. Jeesus antoi ilmeisesti juuri silloin viimeiset ohjeensa lähimmilleen. Samalla hän lienee lukenut tuskissaan lohdutuksekseen psalmia 22: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit. Miksi olet kaukana, et auta minua. --- Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään: 'Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt.' --- Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu, kaikki minun luuni ovat irti toisistaan; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani. Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen ..." Todella ei ole ihme jos hän huusi: MINUN ON JANO. Ja psalmi 22 päättyy ajatukseen, että "kaikki maan ääret muistavat tämän" ja he "tulevat ja julistavat hänen vanhurskauttaan, että HÄN ON TÄMÄN TEHNYT." Tähän viittaa ristin viimeinen huuto, SE ON TÄYTETTY. Nyt Jeesus koki sydämessään Isänsä edessä: "Minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni."

JA SAMALLA HETKELLÄ,

kun Jeesus antoi henkensä, temppelin esirippu repesi ylhäältä alas. Varsinainen uhri oli toimitettu. Pappiskuoro oli veisannut hallel-psalminsa: "En minä kuole, vaan elän ja julistan Herran töitä --- se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi" (Ps. 118:17,22). Evankeliumit kertovat, että Jeesuksen kuolinhetkellä myös maa järisi ja kalliot halkesivat. Tämä maanjäristys ei voi yksin selittää esiripun repeytymistä, sillä se oli hyvin paksua koristekudonnaista. Esiripun repeytyessä tapahtui kansallinen onnettomuus --- ihmissilmä pääsi tunkeutumaan kaikkein pyhimpään. Tämä oli niin kohtalokasta koko temppelin tulevaisuudelle, että se on mainittu kolmessa evankeliumissa ja jopa vielä kolmasti Hebrealaiskirjeessäkin. Nyt uhrit ovat menettäneet voimansa ja "meillä on Jeesuksen veren kautta pääsy kaikkein pyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi" (Hebr. 10:20).

On ymmärrettävää, että tällainen kansallinen onnettomuus, joka koski juutalaisten silmäterää, temppeliä, on mainittu myös heidän omissa lähteissään. Juutalaisten perimätiedossa, Talmudissa, on kolmekin eri kohtaa, jotka tulkitsevat tätä tapahtumaa. "40 vuotta ennen temppelin tuhoa uhrit ovat kadottaneet voimansa ja kaikkein pyhimmän ovet ovat avautuneet itsestään". "40 vuotta ennen pyhäkön hävittämistä sammui läntinen lamppu --- lisäksi suljettiin illalla temppelin ovet ja kun aamulla tultiin sinne, niin ne olivat auki. Silloin sanoi rabbi Jochanan Ben Zakkai: Oi temppeli, miksi teit meidät murheellisiksi? Me tiedämme, että sinut lopulta tuhotaan, sillä Sakarja 11:1 sanoo: Avaos Libanon (temppeli) ovesi, että tuli söisi sinun seetrisi." Rabbiinien kirjallisuudessa käytetään temppelistä usein nimeä Libanon, joka tulee sanasta "labah" eli valkoinen sillä temppeli "valkaisee kansan synnit". Juutalaiset eivät kyllä itse samaista tätä kansallista onnettomuutta Jeesuksen kuolemaan. Kuitenkin on kysymys samasta vuodesta. Kun muistamme, että Titus hävitti temppelin vuonna 70, ymmärrämme tässä viitatun vuoteen 30. Tutkijat arvelevat yleisesti, että ristiinnaulitseminen olisi tapahtunut juuri tuolloin huhtikuun 6:ntena päivänä.

JEESUKSEN RISTINKUOLEMAN MERKITYS

käy ilmi jo hänen omista puheistaan, Hän tuli "antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä". Hänessä "meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen hänen armonsa rikkauden mukaan." Meitä ei ole lunastettu "hopealla ja kullalla", "vaan Kristuksen kalliilla verellä".

Jeesuksen aikana lähinnä orjat tai velkavangit lunastettiin vapaiksi. Syntiinlankeemuksen vuoksi on koko ihmiskunta aivankuin velkavankeudessa. Tästä Jeesus on meidät sovittanut.

Joissakin vanhoissa juutalaisissa lähteissä puhutaan siitä, että Messias on palauttava ihmiskunnan paratiisitilaan. Hän poistaa syntiinlankeemuksen seuraukset, synnin, sairauden ja syyllisyyden. Juuri tästä syystä Messias parantaa sairaita ja sovittaa kansansa synnit. Eräässä lähteessä sanotaan "Sinä olet kantanut meidän lastemme synnit --- sinä olet tullut pilkaksi kansojen joukkoon. Kaiken tämän olet tehnyt kärsiäksesi lastemme syntien tähden."

Anteeksiantamuksen kokenut ihminen voi tuntea joskus hetkittäin, että hän on sisäisesti aivankuin "paratiisitilassa". Syyllisyys ei paina enää sydämellä. Varmaan juuri tästä oli kysymys, kun muuan keski-ikäinen monia leikkauksia läpikäynyt naishenkilö sanoi erään kirkkoillan päätyttyä, että hänet on "siirretty aivankuin raskaasta sarjasta höyhensarjaan" --- on niin kepeä olla.

Jeesus Kristus huutaa meille ristiltä: "Se on täytetty". Sinä saat nojata Minuun. Sinun velkasi on sovitettu. Saat levätä Minussa. Sinäkin saat siirtyä höyhensarjaan. Älä kanna enää syyllisyyttäsi. Minä olen kantanut sen sinun puolestasi ristinpuulle. Saat olla vapaa oman yrittämisen taakasta. Minä olen vapauttanut kaikki synnin orjat heidän velkavankeudestaan. "Se on täytetty".

Risto Santalan raamattuopetus Helsingin Raamattukoulu-lehden numerossa 3/72

Sivun alkuun