Artikkelit

Sana yksin jätetylle

"Sydän, kauemmas vaella ihmisten mukaan
näe: kuinka he käy, erillään, käsityksin, kokonaan ei
toistansa tuntene kukaan;
lie osansa unhoitus taikkapa maine,
sisimmässään kaikki he jäänevät yksin..."

Kaarlo Sarkia

Syrjään jääminen ja yksin joutuminen kuuluu Jumalan koulutustapoihin. Runoilija Sarkia esittää: "Kokonaan ei toistansa tuntene kukaan; lie osansa unhoitus taikkapa maine, sisimmässään kaikki he jäänevät yksin..." Ihminen voi olla yksin väentungoksessa. Hän voi olla yksin avioliitossaan. Onkin sanottu: "Joka yksin on yksin, hän ei ole vielä yksin - mutta joka kaksin on yksin, hän vasta on yksin". Yksinäisyys ei koske vain ihmissuhteita. Voimme kokea myös moraalista yksinäisyyttä. Silloin ihminen kokee olevansa kahden oman syyllisyytensä kanssa - ja hänellä ei ole ketään auttajaa. Joskus voimme tajuta jopa kosmisen yksinäisyytemme - olemme kuin pieni lapsi Jumalan suuren tähtitarhan edessä. On varmaan syvimmässä mielessä totta: "Yksin olet ihminen, kaiken keskellä yksin."

Yksinäisyys kuuluu

ihmisenä olemiseen. Yksinäisyyden kokeminen todistaa, että olemme yksilöitä, persoonia. Jos emme kohtaa itseämme yksilöinä, emme voi myöskään löytää vastausta ihmisenä olemisen kutsumukseen.

Jumalasuhde on olemukseltaan itseensä menemistä ja Jumalan vastauksien odottamista. Psalmissa 62 tämä tunto toistuu useissa jakeissa: "Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu - Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni." Kun Jumala toimii omissaan, hän riisuu heidät valheturvista ja irroittaa ihmisistä. Lopulta ihminen tyytyy ilman kapinaa tähän kosmiseen yksinäisyyteensä - ja silloin hän alkaa tervehtyä ja kelpaa auttajaksi muillekin yksinäisille. Vain yksinäisyytensä kokenut ihminen osaa kohdata lähimmäisensä yksilöinä, ja vain kuunteleva ihminen osaa puhua.

Kun Jaakob painiskeli, ratkaisevan hengellisen kamppailunsa Jabbok-virralla, hänestä kerrotaan, että hän JÄI YKSINÄNSÄ TOISELLE PUOLELLE Jabbok-virran. Jaakob kohtasi oman syyllisyytensä. Hän valmistautui tapaamaan veljeänsä Eesauta, jota vastaan hän oli rikkonut. Mutta ensin hänen tuli kohdata Jumala. Jokainen "Jaakobin paini" käydään aivan yksin. Taistelija joutuu pyytämään tosissaan: "En päästä Sinua, ellet siunaa minua."

Myös hengellinen työntekijä jää usein yksin. Profeetta Jeremia kuvaa 15. luvussa, kuinka hänet on tehty "riidan ja toran mieheksi koko maalle". Hän sai kokea sekä iloa että tuskaa. "Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi . . . En minä ole istunut iloitsemassa ilonpitäjäin seurassa. Sinun kätesi tähden minä olen istunut YKSINÄNI . . . miksi kestää minun kipuni ainiaan."

Yksinäisyys palvelee

Jumalan tarkoituksia. Jumalan ihminen kasvaa juuri yksinäisyydessä. Jeremia 23:22 sanoo: "Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään." "Neuvottelusta" käytetään hepreassa sanaa "sood" eli "salaisuus". Salassa tapahtuva seurustelu Jumalan kanssa avaa ajatteluumme uudet ulottuvuudet. Ehkä meitä tahdotaan johtaa juuri siitä syystä yksinäisyyteen. Mooses joutui käymään 40 vuotta erämaakoulua ennenkuin hän kelpasi valitun kansan johtajaksi.

Yksinäisyys ei ole koskaan helppo asia. Kuitenkin Jeesus rakasti yksinäisyyttä. Hän saattoi mennä veneellä "autioon paikkaan, yksinäisyyteen". "Hän nousi vuorelle, yksinäisyyteen, rukoilemaan." Ja hän vei opetuslapsensakin "korkealle vuorelle yksinäisyyteen". Ensin yksinäisyys ahdistaa. Lopulta kuitenkin huomaamme, että yksin ollessamme emme olekaan yksin. Yksinäisyydestä tulee ystävä. Aivankuin auton akku voidaan ladata uudelleen, kun se on menettänyt tehonsa kovassa käytössä tai kylmässä, samoin uskovankin tulee latautua. Tämä uusi varautuminen tapahtuu juuri yksinäisyydessä. Ja siihen tarvitaan aikaa.

Jeesus Kristus koki yksinäisyyden lisäksi myös hylätyksi tulemisen. Hänet vietiin kärsimään "ulkopuolelle leirin". Ja hän joutui huutamaan tuskissaan: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit." Hänet hylättiin, jotta meidät hyväksyttäisiin. Siksi jokainen itsensä hylätyksi tunteva saa katsoa Häneen. Ja hän sanoo meille: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä." Ystävä. Hyväksythän yksinäisyytesi. Silloin yksinäiset hetkesi muodostuvat Suuren YKSITYISOPETTAJAN ja YKSITYISLÄÄKÄRIN vastaanotoiksi.

Risto Santalan raamattuopetus Helsingin Raamattukoulu-lehden numerossa 2/74

Sivun alkuun