Artikkelit

Jumalan päiväkäsky

Raamattu on siitä merkillinen kirja, että se on "sinetöity" - se ei ole kenekään "omin neuvoin" selitettävissä, kuten apostoli Pietari selittää kirjeessään. Saatamme lukea jonkin sanan useampaan kertaan, ja yhtäkkiä sana irroittautuu lehdeltä ja alkaa elää. On kuin elämän filmi olisi hetkeksi pysäytetty ja saamme tarkkailla jotain sen yksityiskohtaa perusteellisemmin. Näin kävi Vanhan testamentin pikku Samuelille, joka palveli Herraa pappi Eelin johdolla. Kuitenkin hänestä sanotaan tuolloin: "Samuel ei silloin vielä tuntenut Herraa, eikä Herran sana ollut vielä ILMESTYNYT hänelle." Tällaista sanan ilmestymistä tarvitsemme, jotta Raamattu eläisi meille. Muodollinen Herran palvelu ei riitä.

Eräänä päivänä hypähti muuan Roomalaiskirjeen 8:nnen luvun sana Raamatun lehdeltä sydämelle. Siinä sanotaan, että Jumala on "edeltämäärännyt meidät Poikansa kuvan kaltaisiksi". Tässä on korkein päiväkäsky. Meidän tulisi olla Kristuksen näköisiä. Taidammekin olla hengellisessä elämässä liiaksi itsemme näköisiä: Kristus ei ole saanut muotoa meissä. Miltä näyttäisikään maailma, jos kristityt olisivat Mestarinsa kaltaisia.

Miten sitten voisimme muuttua Kristuksen kaltaisuuteen? Sana sanoo: "Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta." Ja toisaalta, jos "katselemme Herran kirkkautta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi". Olisikohan vika siinä, että olemme alkaneet ottaa mallia maailmasta. Ja siinä muuttuu ei vain kuosi vaan mielenlaatumme. Vapahtajaamme saisimme katsoa:

- Häneen, joka sanoi: Oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltäni, niin te saatte levon sieluillenne.

- Häneen, joka vyöttäytyi liinavaatteeseen ja pesi opetuslastensa jalat, jättäen siten meille esimerkin palvelevasta rakkaudesta.

- Häneen, joka herjattaessa ei herjannut takaisin.

Vain Jeesus Kristus voi murtaa itsekkyytemme ja tottumustemme taikakehän. Tämä tapahtuu silloin, kun itse murrumme hänen käsiinsä. Kun itsetärkeytemme ja kovuutemme särkyy, alamme olla lähimmäisiämmekin kohtaan inhimillisempiä ja lempeämpiä. Tuomitsevien asenteiden sijaan tulee lähimmäistään ymmärtävä ja tukeva mieli. Kristuksen mieli.

Kokoonnuimme kerran kristittyjen yhteiselle perheleirille Karmel-vuorelle. Läsnä oli useita sellaisia juutalaiskristittyjä, jotka olivat saaneet kärsiä runsaasti Euroopan keskitysleireillä. Pohdimme kärsimysten ongelmaa ja sen vaikutuksia elämässämme. Totesimme, että näin Jumala riisuu meitä ja tekee meidät inhimillisemmiksi toisiamme kohtaan. Tällöin muuan miehistä innostui puhumaan: "Sehän on aivankuin kristallitehtaalla lähellä Akkoa. Teemme ensin kahden millimetrin paksuisen lasikerroksen, joka säretään. Kun se on sulatettu, teemme 4 mm:n paksuisen lasiseoksen. Tämäkin säretään. Sitten teemme 6 mm:n paksun seoksen. Tämäkin säretään. Vasta tästä seoksesta valmistetaan kristalli, joka vielä hiotaan kirkkaaksi. Täytyyhän Jumalankin särkeä meidät moneen otteeseen, ennenkuin kykenemme heijastamaan Hänen rakkauttaan?"

Emmehän vain unohda korkeinta päiväkäskyä: Jumala on edeltämäärännyt meidät Poikansa kuvan kaltaisiksi.

Risto Santalan raamattuopetus Helsingin Raamattukoulu-lehden numerossa 10/72

Sivun alkuun