Etukansi

Thomas Wilcox

KALLIS
HUNAJAN PISARA

KRISTUS-KALLIOSTA

ELI

NEUVON SANA
KAIKILLE
PYHILLE JA SYNTISILLE

*

Kirjasena julkaissut Suomen Lähetysseura 1941

Kielellisesti uudistetun laitoksen nykyinen tekijänoikeus: Kirjapaja Oy


Sisältö

Suomentajan johdanto
Tekijän alkulause
Sinä tunnustat
Ihmiset puhuvat
Kaikki kiusaukset
Sinä valittelet
Muistele kaikkia
Epätoivoinen syntinen!
Paljon ylistetty
Älä pidä
Lopuksi: kun tahtoisit


Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne.

2 Kor. 13: 5.

Pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta. Israel sitävastoin, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole semmoiseen lakiin päässyt. Minkätähden? Sentähden, etteivät perustautuneet uskoon, vaan muka tekoihin.

Room. 9: 30-32.

Sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

Room. 10: 3, 4.

SUOMENTAJAN JOHDANTO.

TÄMÄN pienen kirjan tekijästä tiedämme hyvin vähän. Siksi on luultu (m.m. British Museumin kirjastoluettelossa) puritaanista jumaluusoppinutta Thomas Wilcoxia (eli Wilcoksia, 1549 - 1608), joka saarnaajana ja varsinkin sielunhoitajana nautti erinomaista arvoa, mutta piispuuden vastustamisen vuoksi sai kärsiä viranomaisten puolelta paljon vainoa, kuten viraltapanoa ja useita kertoja vankeuttakin. Mutta suuri "Dictionary of National Biography" sanoo: "Suuresti suosittu A Choice Drop of Honey ei ole tämän, vaan erään toisen, v. 1622 syntyneen Thomas Wilcoxin kirjoittama". Tästä toisesta Wilcoxista en kuitenkaan ole voinut saada mitään muuta tietoa.

Kysymys tekijästä onkin toisarvoinen. Kirja todistaa itse itsestänsä. Vaikka se on syntynyt Englannin maaperällä, ei siinä ole mitään kalviinilaisuuden erikoisoppia. Se on syvästi evankelinen ja Kristuskeskeinen. Tuskin on hartauskirjaa, joka sitä voimakkaammin teroittaisi Kristusta ainoana autuuden perustuksena ja riisuisi kaikki oman vanhurskauden ryysyt. Se ei tee uskosta uutta lakia, vaan herättää uskoa kirkastamalla Kristuksen rakkautta ja täydellistä työtä. Näin se on murheelliselle erinomaisen rohkaiseva sana, samalla kuin se lyö maahan kaiken uskalluksen luontoon, s.o. ihmisen omiin voimiin ja ponnistuksiin.

Kahden vieraan kielen välityksellä on kirja päässyt Suomen Siionia rakentamaan. V. 1757 se käännettiin saksaksi, ja saksasta sen v. 1764 tuomiokapitulin notaari Abraham Frosterus käänsi ruotsiksi, varustaen sen samalla lukuisilla selityksillä. Ruotsalaisesta käännöksestä se sitten v. 1779 suomennettiin, tullen Suomen kansalle erittäin rakkaaksi ja leviten lukuisina painoksina. Tunnettua on, miten paljon se on vaikuttanut Paavo Ruotsalaiseen ja koko myöhempään herännäisyysliikkeeseen, joka siitä on oppinut sen köyhänä katsomisen Kristukseen, mikä on ollut liikkeen syvimpänä voimana.

V. 1893 Kustannusyhtiö Herättäjä julkaisi siitä uuden, Edvin Snellmanin tekemän suomennoksen, josta lienee myös ilmestynyt useita painoksia. Mutta kun uusikin suomennos perustuu toisen kielen välityksellä syntyneeseen ruotsalaiseen käännökseen, on se monessa kohdassa suuresti laventeleva, jopa toisin paikoin alkutekstin ajatuksesta poikkeava. Tästä syystä pidin tarpeellisena sekä kirjan historiallisen merkityksen että sen sisällisen pysyvän arvon vuoksi suomentaa sen nyt suoraan alkukielestä. Edellisissä painoksissa olleet Frosteruksen selitykset lienevät nykyoloissa tarpeettomia.

Jumala antakoon kirjalle sen uudessakin asussa jatkuvan siunauksensa!

M a t t i  T a r k k a n e n.

TEKIJÄN ALKULAUSE.

HAVAITSEN tänä viimeisenä aikana Herran rakkauden suloisilla säteillään jossain määrin paistavan sydämeeni, lämmittäen tunteitani ja sytyttäen sieluani, ei vain antamaan sille hengellistä vastakaikua sielun kiintymyksenä niin suureen rakastajaan kuin minun Vapahtajani on, jonka ääretön rakkaus on kaikkea tietoa ylempänä, Ef. 3: 19, vaan myös rakastamaan kaikkia taivaasta syntyneitä Siionin lapsia ja toivottamaan heille menestystä. Havaitsen, että tänä aikana monet sieluraukat ovat sinne tänne viskeltäviä, jokaisen opintuulen vietävinä ihmisten arpapeleissä ja meitä eksyttämään suunniteltujen vehkeiden kavaluudessa, Ef. 4: 14, ja että esitetään niin monta pettävää perustusta, joitten päälle rakentamiseen pannaan paljon työtä hukkaan; että ihmiset eivät puhu totuutta rakkaudessa eivätkä kaikin tavoin kasva häneen, joka on pää, Kristukseen, Ef. 4: 5. Ei voi olla kasvamista Kristuksessa ilman yhteyttä hänen kanssansa. Ja ilman yhteyttä hänen kanssansa on kaikki, mitä teemme, kirottua.

Seuraavassa pikku tutkielmassa, rakas lukija, jos Herra sallii sinun saada siunausta sen lukemisesta, havaitset ikäänkuin vienon äänen takanasi sanovan sinulle: "Tämä on tie, käy sitä, niin ettet poikkea oikealle etkä vasemmalle puolelle". Tie sille suloiselle polulle, jolla sielu vanhurskautetaan Jumalan edessä, on Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus, sillä kaikki oma vanhurskautemme on kuin saastutettu vaate; sillä totisesti sanottakoon: "Herrassa tulee koko Israelin siemen vanhurskaaksi ja kerskaa hänessä", Jes. 45: 24, 25. Ainoastaan vanhurskaan kuolema meidän vääräin edestä voi saattaa meidät Jumalan tykö. Hän, joka ei mitään synnistä tiennyt, tehtiin meidän edestämme synniksi, jotta me, joissa ei ole muuta kuin syntiä, hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi, 2 Kor. 5: 21.

Kristillinen lukija! Anna kaiken, mikä sinussa on vanhaa Aatamia, painua maahan Kristuksen jalkain juureen. Hän yksin olkoon sinulle kaikessa ensimmäinen. Kaikki tämän uuden liiton hengellisen temppelin astiat maljoista kannuihin saakka Kristukseen ripustettakoot. Hänen tulee saada kaikesta kunnia. Hän yksin on arvollinen, sillä hän se on, joka on rakentava Herran temppelin ja kantava kunnian. Hän on Isän määräyksestä peruskivi, kulmakivi ja päätöskivi. Hän on Isän armon täyttymä ja kirkkaus. Mitä ikinä sinä tarvinnetkin, hänen tykönsä sinun on tultava; hänellä on lääkettä, mikä tekee terveeksi.

Lukijani! Auttakoon hyvä Herra sinua kokemaan nyt seuraavaa neuvon sanaa, jotta Jumala saisi sen tehdä sinulle hunajan kaltaiseksi, makeaksi sielullesi ja terveydeksi luillesi, ja minun sieluni on sinun kanssasi iloitseva!

Veljesi uskossa ja evankeliumin osallisuudessa

Thomas Wilcox.

KALLIS HUNAJAN PISARA
KRISTUS-KALLIOSTA.

Neuvon sana omalle ja sinun sydämellesi.

SINÄ tunnustat kristillisyyttä ja olet osallinen armon välikappaleista. Sinä teet oikein; ne ovat jaloja etuoikeuksia. Mutta ellei tunnustuksesi perustuksena ole Kristuksen veri, niin se kuihtuu ja osoittautuu vain maalatuksi näyttelyksi matkallasi helvettiin.

Jos sinä tunnustuksesi ohella säilytät syyllisyytesi ja itsevanhurskautesi, niin nämä kyykäärmeet jäytävät siitä kaiken elinvoiman. Koettele ja tutki suurimmalla huolella joka päivä, mille pohjalle tunnustuksesi ja kirkkauden toivosi on rakennettu, onko sen pannut Kristuksen käsi. Muussa tapauksessa se ei ikinä voi kestää myrskyä, joka on tuleva sitä vastaan. Saatana on sen kokonaan kukistava ja sen sortuminen on oleva suuri, Matt. 7: 27.

Kerskaileva tunnustaja! Sinä joudut seulottavaksi. Tunnustuksesi jokaista säiettä koetellaan, kestääkö se. On hirmuista, jos se kaikkineen luhistuu, etkä löydä mitään muuta, minkä päälle turvaisit.

Korkealentoinen tunnustaja! Varo vahasiipiäsi aikanasi. Ne sulavat kiusauksen helteessä. Miten viheliäistä: laaja liike ja lopulta vararikko, eikä sielullasi ole pääomaa eikä perustusta pantuna iankaikkisuutta varten!

Lahjakas tunnustaja! Katso, ettei vain ole juuressa matoa, mikä turmelee koko hienon köynnöspensaasi ja saa sen koettelemuksen päivänä päältäsi kuolemaan. Tarkkaa sielusi tilaa päivittäin ja kysy: "Onko Kristuksen veri nähtävänä sielussani? Mihin vanhurskauteen perustuu pelastukseni toivo? Olenko päässyt irti omasta vanhurskaudestani?" Moni etevä tunnustaja on lopulta, katsellessaan kaikkien hyveittensä raunioita, joutunut huudahtamaan: Hukassa, hukassa iankaikkisesti!

Muista, että suurimmat synnit voivat olla kätkettyinä suurimman velvollisuuksien täyttämisen ja suurimpien tunnonvaivojen alle. Huolehdi siitä, että synnin sieluusi tekemä haava tulee Kristuksen verellä täydellisesti parannetuksi, eikä vain velvollisuuksien täyttämisellä, nöyrtymisellä, runsaskätisyydellä y.m.s. ihokudoksella päällisin puolin peitetyksi. Mitä tahansa panetkin Kristuksen veren lisäksi, se myrkyttää haavan. Sinä huomaat, ettei synti ole koskaan todellista kuoliniskua saanut, ellet ole nähnyt Kristusta sinun edestäsi verta vuotavana ristillä. Sitä ei mikään muu tapa kuin Kristuksen vanhurskauden katseleminen.

Luonto (s.o. ihmisen oma kyky ja ponnistukset) ei voi tarjota voidetta, joka soveltuisi sielun lääkitsemiseen. Parantuminen, jonka saa aikaan velvollisuuksien täyttäminen eikä Kristus, on kaikkein toivottomin tauti. Repaleinen luontoparka, korkeimpinekin saavutuksineen, ei voi milloinkaan kutoa pukua, joka olisi riittävän hieno (ilman tahrapilkkua) sielun alastomuutta peittämään. Siihen ei kelpaa mikään muu kuin Kristuksen täydellinen vanhurskaus.

Mitä ikinä on luonnon kutomaa, se on kaikki poisriisuttava, ennenkuin voidaan pukeutua Kristuksen vanhurskauteen. Millä ikinä luonto on puettanut, siitä saatana tulee ja ryöstää jokaisen tilkun ja jättää sielun alastomana ja suojattomana alttiiksi Jumalan vihalle. Kaikki, mitä luonto saa aikaan ei vastaa pienintä armon pisaraa, mikä kuolettaa synnin, eikä se voi kerran katsoa Kristusta kasvoihin. Sinä tunnustat kristillisyyttä, jatkat sanan kuulemista, rukoilemista, ehtoollisen vastaanottamista, ja kuitenkin voit olla syvästi onneton. Valvo tilaasi! Oletko milloinkaan tähän päivään asti nähnyt, mikä ero on Kristuksella ja kaikella muulla, mitä maailmassa on jaloa ja hurskasta, ja että ne kaikki raukeavat tomuksi hänen rakkautensa ja armonsa majesteetin edessä? Jes. 2: 17.

Jos olet todella nähnyt Kristuksen, niin olet nähnyt hänessä sulaa armoa, sulaa vanhurskautta, kaikin tavoin rajatonta, ääretöntä, paljon suurempaa kuin kaikki synti ja kurjuus. Jos olet nähnyt Kristuksen, silloin voit tallata jalkoihisi kaikkea ihmisten ja enkelten vanhuskautta, mikäli on kysymyksessä sinun saattamisesi Jumalalle otolliseksi. Jos olet nähnyt Kristuksen, silloin et tahtoisi tuhansista maailmoistakaan tehdä mitään ilman häntä, 1 Kor. 2: 2. Jos olet milloinkaan nähnyt Kristusta, silloin näit hänessä kallion, joka on korkeampi omaa vanhurskautta, Saatanaa ja syntiä, Ps. 61: 3, ja tämä kallio seuraa sinua, 1 Kor. 10: 4, ja siitä pisaroi alati hunajaa ja armoa sinua ravitsemaan, Ps. 81: 17. Tutki, oletko milloinkaan katsellut Kristusta Isän ainokaisena poikana täynnä armoa ja totuutta, Joh. 1: 14, 16, 17. Pidä huolta, että olet tullut Kristuksen tykö, että seisot ikiaikojen kalliolla, olet seurannut hänen kutsumustaan sielullesi ja häneen liittynyt vanhurskaaksi tullaksesi.

IHMISET puhuvat terveinä ollessaan rohkeasti uskosta; harvat tuntevat mitä usko on. - Kristus on Raamatun salaisuus; armo on Kristuksen salaisuus. Usko on ihmeellisin asia maailmassa. Pane jotain omaasi siihen, ja sinä turmelet sen; Kristus ei edes katsokaan siihen, ikäänkuin se olisi uskomista. Kun uskot ja tulet Kristuksen tykö, silloin on sinun jätettävä taaksesi oma vanhurskautesi eikä tuotava muuta kuin syntiä (voi, se on vaikeaa!) Sinun on jätettävä taaksesi kaikki pyhyytesi, pyhityksesi, hyveesi, nöyryytesi eikä tuotava muuta kuin puutteesi ja kurjuutesi, muuten ei Kristus sovi sinulle etkä sinä Kristukselle. Kristus tahtoo olla täydellinen lunastaja ja välimies, ja sinun tulee olla kadotettu syntinen, muuten ette, Kristus ja sinä, milloinkaan sovi toisillenne. On vaikein asia maailmassa ottaa yksin Kristus vanhurskaudeksi, s.o. tunnustaa hänet Kristukseksi. Pane siihen jotain omaasi, ja sinä et enää anna hänen olla Kristuksena.

Mikä ikinä tulee Kristuksen rinnalle, mennessäsi Jumalan tykö armoa saamaan, kutsu sitä antikristukseksi ja käske sen poistua; salli ainoastaan Kristuksen vanhurskauden sinusta riemuita. Kaikki muu on Baabelia, minkä tulee kukistua, jotta Kristus jäisi, ja sinä olet riemuitseva sen kukistumisen päivänä. Kristus yksinään polki viinikuurnan, eikä kukaan ollut hänen kanssansa, Jes. 63: 3. Jos jotain panet Kristuksen lisäksi, on Kristus polkeva sitä vihassansa ja kiivaudessansa, ja pirskottava pukunsa sen verellä. Luulet, että on helppo uskoa. Onko koskaan uskoasi koeteltu kiusauksien hetkellä ja ratkaisevassa taistelussa syntiä vastaan? Onko sen milloinkaan täytynyt sotia Saatanaa vastaan ja samalla kokea Jumalan vihan painavan omaatuntoa? Kun olit helvetin ja tuonelan kidassa, näyttikö silloin Jumala sinulle Kristusta lunastushintana, vanhurskautena j.n.e.? Taisitko silloin sanoa: Oi, minä näen armoa yltäkyllin Kristuksessa? Jos näin on laita, silloin voinet sanoa sen sanan, mikä on suurin maailmassa: Minä uskon. Koettelematon usko on epävarma usko.

Uskomiseen tarvitaan, että on selvästi vakuutettu synnistä ja Kristuksen veren ansiosta sekä Kristuksen halullisuudesta pelastaa yksinomaan siitä syystä, että sinä olet syntinen; ja se kaikki on vaikeampaa kuin maailman luominen. Mikään luonnollinen voima ei voi synnin ja syyllisyyden myrskyssä kohota niin korkealle, että todella uskoo Kristuksella olevan armoa ja halua pelastaa. Kun Saatana tuo syytöksiä synnistä omalletunnolle, niin on evankeliumin mukaista, että sielu panee ne Kristuksen päälle; näin tehdään Kristus Kristukseksi. Kristuksen vanhurskauden vastaanottaminen ainoana vanhurskautena, hänen verensä ainoana pelastuksen lähteenä, se on evankeliumin summa. Kun sielu kaikissa tehtäviensä täyttämisissä ja kaikissa huolissaan voi sanoa: "Kristus, Kristus ainoastaan, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi, lunastukseksi, 1 Kor. 1: 30, ei alentumiseni, eivät jumalisuuden harjoitukseni, eivät armonkokemukseni eikä mikään muu", silloin sielu on päässyt sinne, mihin aallot eivät ylety.

KAIKKI kiusaukset, Saatanan hyökkäykset ja omat valituksemme johtuvat itsevanhurskaudesta ja omahyväisyydestä. Näitä Jumala ajaa takaa laskiessaan Saatanan kimppuusi, niinkuin Laban ajoi takaa Jaakobia kotijumaliensa vuoksi. Niitten täytyy tulla sinulta riistetyiksi, olitpa miten vastahakoinen tahansa. Ne estävät Kristusta pääsemästä sisälle, ja ennenkuin Kristus tulee sisälle, ei syyllisyys poistu. Missä on syyllisyyttä, siellä on sydän kova. Sentähden suuri syyllisyys todistaa vähän, jos ollenkaan Kristuksesta.

Milloin syyllisyyden tunto on herännyt, varo, ettet sitä koeta rauhoittaa muulla kuin Kristuksen verellä, se tulisi sinulle paatumukseksi. Tee Kristus rauhaksesi, Ef. 2: 14, älä hyviä töitäsi, älä kyyneleitäsi t.m.s. Sinä voit karkoittaa Kristuksen yhtä hyvin hyvillä töilläsi kuin synneilläsi. Katso Kristukseen ja tee töitä niin paljon kuin tahdot. Seiso koko painoinesi Kristuksen vanhurskaudella. Varo, ettei toinen jalkasi seiso omalla vanhurskaudella. Kunnes Kristus tulee ja istuu omassatunnossasi armonistuimella, on siellä ainoastaan syntivelkaa, kauhua, salaista epäilystä, ja sielu häilyy toivon ja pelon välillä, mikä on epäevankelinen tila.

Se, joka pelkää nähdä, miten perin inhottava synti on, mikä todellinen helvetti on hänen omassa sydämessään, hän epäilee Kristuksen ansiota. Älä milloinkaan tee näin suurta syntiä; luota Kristukseen, niin että teet hänet puolustajaksesi, ja sinä löydät, että hän, Jeesus Kristus, on vanhurskas. Kaikissa omantunnon epäilyksissä, pelästyksissä ja myrskyissä katso lakkaamatta Kristukseen: älä väittele Saatanan kanssa, hän ei parempaa halaja; käske hänen mennä Kristuksen tykö ja Kristus on antava hänelle vastauksen. Kristuksen virkana on olla meidän puolustajamme, 1 Joh. 2: 1. Hänen virkansa on takaajanamme vastata lain täyttämisestä, Hebr. 7: 22, välittäjänämme oikeuden täyttämisestä, Gal. 3: 20. 1 Tim. 2: 5. Ja hän on valalla asetettu tähän virkaan, Hebr. 7: 20, 21. Anna Kristuksen hoitaa asiat. Jos tahdot jotain itse tehdä syntisi sovittamiseksi, silloin kiellät vanhurskaan Kristuksen, joka on sinun edestäsi synniksi tehty, 2 Kor. 5: 21.

Saatana voi ottaa todistuksekseen Raamatun sanan ja sitä vääristellä, mutta hän ei voi vastata siihen. Se on Kristuksen kaikkein arvovaltaisin sana. Sillä Kristus voitti Saatanan, Matt. 4: 10. Koko Raamatussa ei ole yhtään ainoaa pahaa sanaa köyhää, omasta vanhurskaudesta riisuttua syntistä vastaan. Ei, se selvästi osoittaa, että juuri tällainen ihminen on evankeliumin armon esine eikä kukaan muu. Luota vain Kristuksen halullisuuteen, se tekee sinutkin halulliseksi. Jos havaitset, ettet sinä voi uskoa, muista, että sinun uskoon saattamisesi on Kristuksen tehtävä. Anna hänen hoitaa se; hän vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, mielisuosionsa toteuttamiseksi, Fil. 2: 13. Murehdi epäuskoasi, joka panee omassatunnossa olevan syyllisyyden suuremmaksi Kristusta, aliarvioiden Kristuksen ansiota ja pitäen hänen vertansa epäpyhänä, halpana ja riittämättömänä.

SINÄ valittelet paljon itsesi suhteen. - Paneeko syntisi sinut katsomaan enemmän Kristukseen, vähemmän itseesi? Se on oikein, muussa tapauksessa on valituksesi sulaa teeskentelyä. Katsella velvollisuuksien täyttämiseen, lahjoihin, aikaansaannoksiin, silloin kun sinun olisi katsottava Kristukseen, on varsin säälittävää. Niihin katsominen tekee sinut ylpeäksi; Kristuksen armoon katsominen tekee sinut nöyräksi. Armosta te olette pelastetut, Ef. 2: 5, 8. Mitkä kiusauksesi ovatkaan, älä masennu, Jaak. 1: 2. Ehkäpä nuo aallot eivät olekaan hukuttamiseksi, vaan jotta sinut nostettaisiin pois itsestäsi Kristus-kalliolle.

Voit ehkä joutua masennuksiin, aina helvetin partaalle, valmiina sinne putoamaan. Et voi joutua alemmaksi kuin helvetin kitaan. Moni pyhä on ollut siellä, aivan viskattuna helvettiin. Mutta sielläkin sinä voit huutaa, sielläkin saat katsella pyhää temppeliä kohti, Joona 2: 5. Käsin tehtyyn temppeliin saivat vain puhdistetut mennä, ja itsekunkin edestä oli tuotava uhri, Apt. 21: 26. Mutta nyt on Kristus meidän temppelimme, uhrimme, alttarimme, ylimmäinen pappimme, ja hänen luoksensa eivät muut saa tulla kuin syntiset, ja niiden on tultava ilman muuta uhria kuin hänen kerta kaikkiaan uhraamansa oma verensä, Hebr. 7: 27.

MUISTELE kaikkia armon esimerkkejä, jotka jo ovat taivaassa. Sinä ajattelet: "Oi mikä armon merkki minä voisin olla!" Mutta siellä on monia tuhansia yhtä rikkaita muistomerkkejä, kuin miksi sinä voit tulla. Suurinkaan syntinen ei milloinkaan ole ollut suurempi Kristuksen armoa. Älä lankea epätoivoon. Toivo vain! Silloinkin, kun pilvet ovat pimeimmät, katso Kristukseen, Isän armon ja rakkauden pysyvään patsaaseen, joka on pantu taivaaseen, jotta kaikki syntiset siihen alati katsoisivat. Älä pidä sitä ratkaisevana, mitä saatana ja omatunto sanovatkin sinua vastaan. Kristuksella on oleva ratkaiseva sana. Hän on elävien ja kuolleitten tuomari, ja hänen julistettavanaan on lopullinen tuomio. Hänen verensä puhuu sovituksesta, Kol. 1: 20, puhdistuksesta, 1 Joh. 1: 7, ostamisesta, Apt. 20: 28, lunastuksesta, 1 Piet. 1: 18, 19, vihmomisesta, Hebr. 9: 13, anteeksiantamisesta, v. 22 vapaudesta (pääsystä), Hebr. 10: 19, vanhurskauttamisesta, Room. 5: 9, Jumalaa lähelle pääsemisestä, Ef. 2: 13. Ei pisarakaan tästä verestä ole menevä hukkaan. Nouse ja kuule, mitä Herra Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan kansallensa, etteivät he enää hulluuteen palajaisi, Ps. 85: 9. Hän puhuu armoa, laupeutta ja rauhaa, 2 Tim. 1: 2. Tällaista kieltä puhuu Isä ja Kristus. Odota Kristuksen ilmestymistä kointähtenä, Ilm. 22: 16. Yhtä varmasti kuin aamu on tuleva, yhtä virvoittavana kuin kevätsade, Hoos. 6: 3.

Yhtä vähän kuin aurinkoa voidaan estää nousemasta, yhtä vähän Kristusta, vanhurskauden aurinkoa, Mal. 4: 2. Älä silmänräpäykseksikään käännä katsettasi pois Kristuksesta. Älä tirkistä syntiin, vaan katso ensin Kristukseen. Jos syntiäsi murehtiessasi et katso ylös Kristuksen puoleen, niin ei se ole hyödyksi, Sak. 12: 10. Kaikissa virkasi tehtävissä katso Kristukseen, ennen tehtäviäsi, jotta saisit anteeksi, tehtäviesi suorittamisessa, jotta saisit apua, tehtäviesi täytyttyä, jotta ne hänelle kelpaisivat. Ilman tätä ovat ne lihallisesti, huolimattomasti tehtyjä tekoja. Älä tee evankeliumista lakia, ikäänkuin sinun olisi vielä tehtävä ja kärsittävä jokin osa, ja Kristus olisi vain puolinainen välimies; ikäänkuin sinun pitäisi kantaa osa synnistäsi ja toimittaa osa sen sovituksesta. Anna synnin särkeä sydämesi, muttei toivoasi evankeliumiin.

Katsele enemmän vanhurskauttamista kuin pyhitystä. Älä korkeimmissa käskyissä ajattele Kristusta vaatijana, vaan maksajana, joka on ottanut työn tehdäksensä. Jos olet katsellut hyviin päätöksiisi, ponnistuksiisi, töihisi, velvollisuuksiisi, mielenlaatuusi y.m. enemmän kuin Kristukseen, käy se sinulle kovin kalliiksi. Onko ihmettä, että kuljet valitellen; armolahjat olkoot todistuksia, mutta Kristuksen ansion on ilman niitä oltava toivosi perustuksena, jolle rakennat. Kristus yksin voi olla kirkkauden toivomme, Kol. 1: 27.

Jumalan tykö tullessamme emme saa tuoda mukanamme mitään muuta kuin Kristuksen. Kaikki lisät tai mikä entinen oma ansiollisuutemme tahansa myrkyttäää ja turmelee uskon. Se, joka rakentaa täytettyjen velvollisuuksiensa, lahjainsa, armonkokemustensa y.m.s. perustukselle, ei tunne Kristuksen ansiota.

Tämä tekee uskomisen niin vaikeaksi, niin vieraaksi luonnolle: Jos uskot, on sinun joka päivä (tappiona ja roskana, Fil. 3: 7, 8) jätettävä syrjään etuoikeutesi, kuuliaisuutesi, kasteesi, pyhityksesi, täytetyt velvollisuutesi, lahjasi, kyyneleesi, liikutuksesi, nöyrtymisesi, niin että ainoastaan Kristus on turvanasi. Joka päivä ovat tekosi ja itsekylläisyytesi hävitettävät. Kristus on Jumalan lahja, Joh. 4: 10 ja 3: 16. Usko on Jumalan lahja, Ef. 2: 8. Anteeksiantamus on armolahja, Room. 5: 16. Oi, kuinka luonto myrskyää, on kiusaantunut ja kiukuissaan siitä, että kaikki on lahjaa, ja ette sitä voi millään ostaa, ei töillä, ei kyynelillä, eikä velvollisuuksien täyttämisellä, että kaikki työt ovat suljetut pois ja ovat arvottomia taivaassa.

Jos luonnon olisi ollut keksittävä pelastuksen tie, olisi se mieluummin pannut sen pyhien ja enkelien käsiin heidän kaupiteltavaksensa kuin Kristuksen käsiin, joka antaa ilmaiseksi ja jota se siitä syystä epäilyksellä kohtelee. Luonto tahtoisi laittaa tien, jossa autuus tekemisillämme ostetaan; sentähden se kauhistuu Kristuksen ansiota sille enimmin vahingollisena. Luonto tekisi autuaaksi tullakseen mieluummin mitä hyvänsä, kuin menisi Kristuksen tykö, Kristukseen liittyisi ja olisi kaikesta hänelle velkaa. Kristus ei vaadi mitään, mutta sielu tahtoisi tyrkyttää edes jotain omaansa. Tässä tämä suuri ristiriita. Mieti, oletko vielä milloinkaan nähnyt, mitä Kristus on ansainnut, ja kuinka ääretön on hänen kuolemassaan tapahtunut sovitus? Oletko nähnyt tätä, kun synnin kuorma ja Jumalan viha raskaana painaa omaatuntoasi? Se on armoa! Kristuksen ansion suuruuden tuntee vain köyhä sielu syvässä ahdistuksessaan. Heikko synnintunto vain heikosti, matalalla äänellä, ylistää Kristuksen verta ja ansiota.

EPÄTOIVOINEN syntinen! Sinä katselet oikeallesi ja vasemmallesi sanoen: Kuka on meille osoittava sitä, mikä on hyvää? Sinä kääntelet kaikkia tehtäviäsi ja jumalisuuden osoituksiasi saadaksesi kokoon paikkoja vanhurskaudeksi, jossa pelastuisit. Katso vihdoinkin nyt Kristukseen; katso häneen, ja te pelastutte, kaikki maailman ääret, Jes. 45: 22. Hän on Pelastaja, ja paitsi häntä ei ole ketään toista, v. 21. Mihin muualle katsonetkin, olet sinä hukassa. Jumala on katsova ainoastaan Kristukseen, äläkä sinäkään katso mihinkään muuhun. Kristus on ylennetty korkealle, niinkuin vaskinen käärme erämaassa, jotta syntiset maailman ääristä, kaikkein kaukaisimmatkin, voisivat nähdä hänet ja katsoa häneen, Joh. 3: 14, 15. Heikoinkin hänen näkemisensä pelastaa, vähinkin kosketus tuo sinulle terveyden. Ja Jumala tahtoo, että sinä katsoisit häneen, sillä hän on pannut hänet köyhien syntisten katseltavaksi. Sinulla on määrätön syy katsoa häneen, eikä syytä ensinkään katsoaksesi pois hänestä. Hän on sävyisä ja nöyrä sydämestä, Matt. 11: 29. Hän tahtoo itse tehdä sen, mitä hän luoduiltaan vaatii, s.o. kantaa heikkojen vajavaisuuksia, Room. 15: 1, eikä olla itselleen mieliksi, oikeuksistansa pitäen kiinni, v. 2. Hän tahtoo ojentaa sävyisyyden hengellä, Gal. 6: 1, ja kantaa sinun kuormiasi, v. 2. Hän tahtoo antaa anteeksi, ei ainoastaan seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentäkertaa seitsemän, Matt. 18: 21, 22. Apostolit tarvitsevat lisää uskoa tätä uskoakseen, Luuk. 17: 4, 5. Kun meidän on niin vaikea antaa anteeksi, niin luulemme Kristusta yhtä kovaksi.

Me näemme synnin suureksi. - Me ajattelemme, että Kristus tekee samoin, ja mittaamme ääretöntä rakkautta meidän mitallamme, ääretöntä ansiota meidän synneillämme, mikä kaikki on suurinta röyhkeyttä ja pilkkaa, Ps. 103: 11, 12. Jes. 40: 15. Kuule, mitä hän sanoo: "Minä olen saanut lunastushinnan", Job. 33: 24. "Häneen olen minä mielistynyt", Matt. 3: 17. Jumala ei tahdo mitään muuta. Mikään muu ei sinua hyödytä tai omaatuntoa tyydytä kuin Kristus, jonka työ on tyydyttänyt Isän. Jumala tekee kaikki Kristuksen tähden. Sinä olet ansainnut helvetin, Jumalan vihan, hyljätyksi joutumisen; Kristus on ansainnut elämän, syntienanteeksisaamisen ja otolliseksi tulemisen. Hän ei tahdo näyttää sinulle vain edellistä; hän tahtoo antaa sinulle toisenkin. Anteeksiantaminen on Kristuksen kunnia ja onni. Pane merkille, kuinka Kristus maan päällä ollessaan oli enemmän publikaanien ja syntisten seurassa kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, jotka olivat hänen julkisia vastustajiansa, sillä he olivat omasta mielestään vanhurskaita. Ei hänen kirkkauden tilansa tee häntä syntisraukkoja kohtaan välinpitämättömäksi tai ylenkatseelliseksi, kuten sinä kuvittelet. Ei! Hänellä on nyt taivaassa yhä sama sydän. Hän on Jumala eikä muutu. Hän on se Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnit, Joh. 1: 29. Hän on kokenut kaikkia kiusauksiasi, masennuksiasi, surujasi, hyljätyksi joutumistasi, Matt. 4: 3-11. 25: 38. Mark. 15: 34. Luuk. 22: 44. Hän on juonut maljan karvauden ja jättänyt sinulle sen makeuden; kadotustuomio on poissa. Kristus joi yhdellä kertaa kaiken Isän vihan; ja sinulle on jäänyt ainoastaan autuutta. Sinä sanot, ettet voi uskoa, et katua - sitä soveliaampi olet Kristukselle, ja sinulla ei ole muuta kuin syntiä ja viheliäisyyttä. Mene kaiken voimattomuutesi ja epäuskosi kera Kristuksen tykö, saadaksesi häneltä uskoa ja katumusta. Se on ihanaa. Sano Kristukselle: "Herra, en ole tuonut eteesi vanhurskautta, en avuja, tullakseni otolliseksi ja vanhurskautetuksi; olen tullut sinulta saamaan, sinun vanhurskauttasi tarvitsen". Me tahtoisimme, että meillä olisi jotain tuotavana Kristukselle, mutta se ei sovi. Luonnon korkeimmilla saavutuksilla ei ole penninkään arvoa taivaassa. Armo ja työt eivät sovellu yhteen. Tiit. 3: 5. Room. 11: 6. Tämä on ankara kohta luonnolle, mikä ei voi ajatella, että on tultava kaikesta riisutuksi, niin ettei ole jälellä riekalettakaan hyveitä tai vanhurskautta, mihin voisi katsoa. Oma vanhurskaus ja itsekylläisyys ovat luonnon lemmikkejä, joita se varjelee kuin omaa henkeänsä. Tästä syystä Kristus ei ole luonnolliselle ihmiselle miellyttävä. Luonto ei voi ikävöidä häntä. Hän on aivan vastakkainen kaikille luonnon jaloille harrastuksille. Jos luonto saisi tehdä evankeliumia, tekisi se siitä ihan vastakohdan Kristukselle. Se tulisi olemaan vanhurskaita, viattomia, pyhiä y.m. sellaisia varten. Kristus tekee evankeliumin sinua varten, se on, puutteenalaisia syntisiä, jumalattomia, väärintekijöitä, kirottuja varten. Luonto ei voi sietää ajatusta, että evankeliumi on vain syntisiä varten; se mieluummin antautuu epätoivoon, kuin menee tällaisilla ehdoilla Kristuksen tykö. Kun syyllisyyden tunto ja Jumalan viha sitä siihen ahdistaa, niin luonto pyrkii vanhoihin oman vanhurskauden ja omahyväisyyden lymypaikkoihin. Äärettömän voiman täytyy kukistaa nuo varustukset. Ei kukaan muu kuin vain itsensävanhurskauttaja ole evankeliumin ulkopuolelle suljettu. Kristus katselee mieluummin kauhistuttavinta syntistä kuin häntä, sillä tällaisessa tilassa olevalle Kristus ei voi tulla vanhurskaudeksi; hän ei ole syntisiä.

On helppo sanoa toisen mieliksi: "Minä olen syntinen". Mutta rukoilla publikaanin kanssa totuudessa: "Jumala, armahda minua syntistä", on vaikeinta maailmassa. On helppo sanoa: "Minä uskon Kristukseen". Mutta nähdä Kristusta täynnä armoa ja totuutta, jonka täyteydestä saat ottaa vastaan armoa armon lisäksi, on aivan toista. On helppo tunnustaa Kristusta suulla. Mutta lihaa ja verta korkeampi on tunnustaa häntä sydämellä, (niinkuin Pietari, että hän on Kristus, elävän Jumalan poika, ainoa välimies). Moni kutsuu Kristusta Vapahtajaksi, harvat tuntevat hänet siksi. Nähdä armo ja pelastus Kristuksessa on suurin näky maailmassa. Sitä ei kukaan voi, näkemättä samalla, että kirkkaus ja pelastus on oleva hänen omansa. Näkeminen aiheuttaa omistamisen.

Minun on syytä hävetä ajatellessani, kuinka suuren suuntunnustuksen ohella niin vähän olen tuntenut Kristuksen veren voimaa, vaikka se on evankeliumin pääasia. Kristukseton, muodollinen tunnustus on lähinnä helvettiä pimein näky, mikä voi olla. Sinulla voi olla monta hyvää puolta, ja kuitenkin voi yksi puuttua, mikä voi saada sinut menemään murheellisena pois Kristuksen luota. Et ole milloinkaan myynyt kaikkea mitä sinulla on, et milloinkaan luopunut omasta vanhurskaudestasi y.m.s. Sinä voit olla innokas velvollisuuksiesi täyttämisessä ja kuitenkin jokaisessa rukouksessasi ja armon välikappalten käyttämisessäsi Kristuksen täydellinen vihollinen ja vastustaja. Ahkeroitse pyhitystä kaikin voimin, mutta älä tee siitä Kristusta, siten pelastuaksesi, muuten täytyy pyhityksesi sortua tavalla tai toisella. Kristuksen mittaamattoman sovintotyön on oltava vanhurskauttamisenasi Jumalan edessä, eikä sinun pyhityksesi. Tämän tuli kuluttaa heinänä ja olkena, kun Herra ilmestyy pelottavan pyhästä sijastansa.

Seuraava on oleva terve uskonharjoitus:

Että perustat kaikki Jumalan Kristuksessa ilmestyneen rakkauden ja armon ikuisille vuorille;

Että alati elät Kristuksen äärettömän vanhurskauden ja ansion katselemisessa (ne pyhittävät, ilman niitä on sydän lihallinen), ja että siinä katselemisessa näet synnin koko kauheuden ja samalla, että kaikki on annettu anteeksi;

Että tässä katselemisessa rukoilet, kuulet sanaa j.n.e., nähden saastutetun minäsi ja kaikki heikot ahkeroimisesi alituisesti otollisina vastaanotetuiksi;

Että tässä katselemisessa poljet inhoittavina jalkaisi alle kaiken itsestäsi kerskaamisen, vanhurskautesi ja etuisuutesi ja olet alituisesti vain Kristuksen vanhurskaudessa, iloiten omavanhurskautesi raunioitumisesta, kaiken oman hyvyytesi menetyksestä, jotta Kristus välimiehenä yksinään olisi koroitettuna valtaistuimelleen; ja

Että suret kaikkia velvollisuuksien harjoituksiasi, olivatpa miten jaloja tahansa, joita et ole tehnyt Kristuksen rakkauden katselemisessa ja tuntemisessa. Ilman omantunnon puhdistusta Kristuksen verellä ne ovat kaikki kuolleita tekoja, Hebr. 9: 14.

PALJON ylistetty oppi vapaasta tahdosta on helppo kumota (niinkuin Raamatussa on tehty) sen sydämessä, joka on ollut jossakin hengellisessä kosketuksessa Jeesuksen Kristuksen kanssa, hänen ansionsa omistamisessa ja hänen vanhurskauteensa alistuneena. - Kristus on kaikittain liian ylevä henkilö luontoraukan tuntea ja käsittää. Kristus on niin äärettömän pyhä, ettei luonto tohdi koskaan häneen katsoa, niin äärettömän hyvä, ettei luonto voi koskaan häntä sellaiseksi uskoa, kun se itse on täynnä syntinäkyjä. Kristus on liian korkea ja jalo luonnon kosketeltavaksikaan. Ensin on sieluun pantava jumalallinen luonto, jotta se voisi tarttua häneen, joka on niin äärettömän paljon yläpuolella luonnon näkemis- ja saavutuskykyä. Se Kristus, jota luonnollinen vapaa tahto voi ymmärtää, on vain ihmisen oma tekemä luonnollinen Kristus, ei Isän Kristus, ei Jeesus, elävän Jumalan poika, jonka luo ei kukaan taida tulla, ellei Isä häntä vedä, Joh. 6: 44, 45.

Tutki joka päivä Raamattuja kultakaivoksena, mihin Kristuksen sydän on kätkettynä. Varo luonteesi syntejä, näe ne niitten inhottavuudessa, ja ne eivät pääse puhkeamaan teoiksi. Säilytä aina nöyrä, tyhjä, murtunut sydämen tila, joka on arka jokaiselle hengelliselle hairahdukselle, herkkä huomaamaan Hengen sisällisiä vaikutuksia, valmis vastaanottamaan uusia korkeita armoituksia. Älä jätä mitään syytettä omaantuntoon, vaan käytä heti puhdistukseksi Kristuksen verta. Jumala soimaa syntiäsi ja syyllisyyttäsi, jotta hän saisi sinut katsomaan vaskiseen käärmeeseen, Kristukseen.

Älä mittaa Kristuksen rakkautta ulkonaisten kokemustesi, vaan lupausten mukaan. Ylistä Jumalaa siitä, että hän järisyttää pois vanhat perustukset, ja kaikista teistä, joilla hän pitää sielua hereillä ja etsimässä Kristusta. Sairaudet ja kiusaukset ovat suruttomuutta ja kevytmielisyyttä parempia.

Huikenteleva henki muuttuu helposti epäpyhäksi hengeksi, joka samalla taitaa tehdä syntiä ja rukoilla. Pintapuolisuus on jumalisuuden surma. Ellei sitä karkoiteta pois sydämestä alituisella ja vakavalla taistelulla ja kaikissa tehtävissä Kristukseen katsomalla, tulee se armonvälikappalten osallisuudessa vain väkevämmäksi ja kuolettavammaksi.

Älä mittaa armotilaasi muitten saavutuksilla, vaan Raamatun ohjeilla. Ole harras ja tarkka velvollisuuksissasi, pitäen tehtäväsi täyttämistä sydämen asiana; mutta pelkää lohdutuksen ottamista niistä yhtä paljon kuin lohdutuksen löytämistä synneistä. Kaikki lohdutus, joka ei johdu Kristuksesta, tuo kuolemaa. Vietä paljon aikaa rukouksessa; muuten et voi koskaan säilyttää suurta yhteyttä Jumalan kanssa. Millainen olet rukouskammiossa, sellainen olet oleva kaikissa muissakin armonvälikappalten viljelemisessä.

Älä arvostele tehtäviäsi korkein sanoin, vaan nöyrin mielin ja aina katsomalla Kristukseen. Vapise, jos sinulle on annettu suuria tehtäviä ja lahjoja. Eräs suuri pyhä mies on sanonut pelkäävänsä enemmän hyviä tekojaan kuin syntejään, edelliset tekivät hänet ylpeäksi, jälkimmäiset tekivät hänet aina nöyräksi. Säilytä aarteinasi Kristuksen rakkauden ilmenemykset, ne tekevät sydämen matalaksi Kristukselle, liika korkeaksi synnille. Älä pidä halpana pienintä, arkipäiväisintä armon todistusta. Jumala voi panna sinun tarvitsemaan sitäkin, mitä pidät vähäpätöisimpänä. Sellainenkin kuin 1 Joh. 3: 14 mainittu voi tulla sinulle tuhansien maailmojen arvoiseksi.

Ole uskollinen totuudelle; mutta älä ole meluisa ja ivallinen. Nosta niitä, jotka ovat langenneet; auta niitä uudelleen ylös kaikella Kristuksen armahtavaisuudella. Pane murtuneet, nyrjähtäneet luut tiloilleen evankeliumin armolla. Sinä jalo uskon tunnustaja, älä katso ylön heikkoja pyhiä. Voi käydä niin, että tulet halajamaan päästä halvimman sellaisen asemaan. Ole toivorikas toisten heikkouksiin nähden. Käy usein sairaitten ja yksinäisten luona, ne ovat erinomaisia kokemuksen koulussa oppineita.

Pysy kutsumuksessasi. Täytä velvollisuutesi kaikissa olosuhteissasi niinkuin Herralle. Tyydy vähään maailmassa: vähä riittää. Pidä pientä maan päällä paljona, koska olet arvoton pienimpään. Ajattele suurta taivasta, ei pientä, koska Kristus on niin rikas ja antelias. Pidä jokaista parempana itseäsi, ja harjoita itsesi inhoomista, pitäen itseäsi halvempana kaikkia pyhiä.

Katso maailman turhuutta ja kuinka kaikki, mitä siinä on, katoaa. Älä rakasta muuta kuin Kristusta. Murehdi sitä, että Kristusta näkyy niin vähän maailmassa, että niin harvat häntä tarvitsevat; joutavuudet miellyttävät heitä enemmän. Suruttomalle sielulle Kristus on vain taru, Raamattu vain juttukirja. Murehdi ajatellessasi, kuinka monet ovat kastetut ja seurakunnan ulkonaisessa yhteydessä, mutta eivät armon alla. Heillä on paljon huolta velvollisuuksista ja kuuliaisuudesta, vähän huolta Kristuksesta, vähän kokemusta armosta.

Valmistaudu ristiä kantamaan; sano se tervetulleeksi; kanna sitä riemuiten kuten Kristuksen ristiä, olipa se pilkkaa, ivaa, naurua, ylenkatsetta, vankeutta. Mutta huolehdi, että se on Kristuksen risti, eikä oma tekemäsi.

Synti estää kerskaamasta Kristuksen rististä. Pienet totuuden laiminlyömiset vastoin parempaa tietoa voivat omassatunnossa synnyttää helvetin yhtä hyvin kuin suurimmat tahalliset synnit. Jos sinut on temmattu kadotuksen kuiluista Kristuksen armosyliin ja tehty soveliaaksi Jumalan perhekunnan ruhtinaalliseen joukkoon, kuinka tulisikaan sinun elää laupeuden esimerkkinä! Lunastettu, uudistettu sielu, kuinka äärettömän paljon oletkaan velkaa Kristukselle! Millä erikoisella tavalla onkaan sinun vaellettava ja velvollisuutesi suoritettava! Ja sunnuntait, mitä ylistyspäiviä, hallelujan laulamista tulisikaan niiden sinulle olla! Seurakunnan yhteys, mikä taivas, saada olla Kristuksen kanssa sekä enkelien ja pyhäin yhteydessä! Mikä sielun upottautuminen iankaikkiseen rakkauteen, hautaantuminen Kristuksen kanssa ja kuoleminen kaikelle, mikä ei ole hänestä! Joka kerta ajatellessasi Kristusta hämmästy ja ihmettele. Ja nähdessäsi syntiä, katso Kristuksen armoon, joka on sen antanut anteeksi. Ja käydessäsi ylpeäksi katso Kristuksen armoon, se on nöyryyttävä ja painava sinut tomuun.

Muista sitä Kristuksen rakkauden aikaa, jolloin olit alasti, Hes. 16: 8, 9, ja hän silloin valitsi sinut! Voitko enää milloinkaan ylpeää ajatusta pitää? Muista, kenen käsivarret kannattivat sinua hukkumasta ja pelastivat sinut tuonelan pohjasta, Ps. 86: 13, ja laula alati enkelten ja ihmisten kuullen: "Kiittäkää häntä: kiittäkää armoteoista iankaikkisesti". Ps. 148 ja Ps. 89: 2. Vaella joka päivä katumuksessa ja rukouksessa, armo silmäisi edessä, sellaisena, jolla on armon voitelu osanansa. Pidä muistossa syntejäsi ja Kristuksen anteeksiantamisia; mitä itse olet ansainnut ja mitä Kristus; sinun heikkouttasi ja Kristuksen voimaa; ylpeyttäsi ja Kristuksen nöyryyttä; monia puutteitasi ja Kristuksen uudistavaa armoa; syntivelkaasi ja Kristuksen veren uutta vihmontaa; kompastuksiasi ja kuinka Kristus on sinua nostanut; tarpeitasi ja Kristuksen täyteyttä; kiusauksiasi ja Kristuksen hellyyttä; viheliäisyyttäsi ja Kristuksen vanhurskautta.

Autuas sielu, jonka pukuna Kristus ei havaitse omaa, laista saatavaa vanhurskautta, Fil. 3: 9, vaan jonka vaatteet ovat pestyt ja Karitsan veressä valkaistut, Ilm. 7: 14! Voi viheliäistä suun tunnustajaa, jolla ei ole evankeliumia sydämessä. Älä tyydy kirkkokinkereihin; voit niissä tulla hyväksytyksi ja Kristuksen kinkeripäivänä tulla hyljätyksi. Sinä olet voinut tulla kasteelle, vaikka et koskaan ole tullut Jeesuksen ja vihmontaveren tykö, Hebr. 12: 24. Kaikki vaikutukset ja saavutukset paitsi Kristuksen verta, armoa ja vanhurskautta, joissa on evankeliumin pääsisällys, jäävät evankeliumin ulkopuolelle ja jättävät sielun epäilysten ja epätietoisuuden tilaan. Ja epäilys, ellei sitä ajoissa hoideta, vaihtuu hengen huikentelevaisuudeksi, mikä on vaarallisimpia sieluntiloja.

Ä pidä vähäarvoisina armonvälikappaleita. Harjoita paljon mietiskelyä ja rukousta. Käytä ahkerasti kaikkia tilaisuuksia sanan kuuloon. Me tarvitsemme oppia, nuhdetta, kehoitusta, lohdutusta, kuten hennot yrtit ja ruohikko sadetta ja kastetta, tihkusadetta ja rankkasadetta, 5 Moos. 32: 2. Tee kaikki, mitä teet, sydämen työnä Kristukselle, ikäänkuin välittömässä tekemisessä Kristuksen Jeesuksen kanssa, ikäänkuin hän olisi katsomassa sinuun ja sinä häneen, ja ammenna kaikki voimasi häneltä.

Ota vaari pyhistä vaikutuksista velvollisuuksien täyttämiseen, joita sielussa havaitset. Pidä kalliina vähintäkin hyvää ajatusta, mikä sinulla on Kristuksessa, pienintäkin hyvää sanaa, jonka saat hänestä puhua vilpittömästä sydämestä. Oi, mikä runsas armo! Ylistä siitä Jumalaa! Tarkkaa, etsiikö sinua joka päivä koitto ylhäältä synnin surun aamukasteellaan. Nouseeko sinulle alati tuo kirkas kointähti, tuoreine armon ja rauhan vaikutuksineen, Ilm. 22: 16, ja tervehtiikö Kristus suloisesti sielua kaikissa tehtävissä? Se velvollisuus, joka ei tee sinua hengellisemmäksi, se on tekevä sinut lihallisemmaksi; mikä ei elävöitä ja nöyryytä, se kuolettaa ja paaduttaa.

Taisihan Juudaskin saada kastetun palan, kasteen, ehtoollisen, opetuslapsiyhteyden ulkonaiset edut, mutta Johannes lepäsi Kristuksen syliä vasten, Joh. 13: 23. Tämä on evankeliumin armojärjestysasento, missä meidän tulisi rukoilla, kuulla sanaa ja kaikki tehtävämme suorittaa. Vain tässä helmassa lepääminen sulattaa sydämen kovuuden ja saa sinut hellästi murehtimaan syntiäsi. Se parantaa hengen huikentelevaisuuden ja jokapäiväisyyden, mikä on kristillisyyden pahin myrkky. Se perinpohjin nöyryyttää, liittää sydämen Kristukseen ja tekee synnin sielulle kauhistavaksi, jopa muuttaa rumimman helvetin kekäleen Kristuksen kirkkaan kuvan kaltaisuuteeen. Älä milloinkaan pidä olevasi sellainen, miksi sinun tuleman pitää, johonkin määrään päässyt kristitty, ennenkuin olet tullut tähän kohtaan, että aina näet ja tunnet lepääväsi Kristuksen helmassa, hänen, joka on Isän helmassa, Joh. 1: 18. Tule ja pyydä Isältä saada katsella Kristusta, ja silloin varmasti menestyt. Et voi tuoda hänelle pyyntöä, joka olisi tätä otollisempi. Hän antoi hänet omasta helmastaan juuri tätä varten, jotta hän olisi syntisten silmäin edessä Isänsä rakkauden ikuisena todistuksena.

Luonnolliseen aurinkoon katsominen heikentää silmiä. Mutta mitä enemmän katsot Kristukseen, vanhurskauden aurinkoon, sitä vahvemmiksi ja kirkkaammiksi uskosi silmät tulevat. Katso vain Kristukseen, silloin sinä rakastat häntä ja saat elää hänestä. Ajattele häntä lakkaamatta. Olkoon katseesi aina kiinnitetty Kristuksen vereen, muuten jokainen kiusauksen tuulahdus sinua horjuttaa.

Jos tahdot nähdä synnin syntisyyttä, inhota ja murehtia sitä, niin älä seiso syntiin tirkistelemässä, vaan katso ensin Kristukseen hänen kärsimyksessään ja sovitustyössään. Jos halajat nähdä armotilaasi, edistymistäsi pyhityksessä, älä pysähdy niihin katsomaan, vaan katso ensi sijassa Kristuksen vanhurskautta (kun näet Pojan, näet kaiken muun); kokemaasi armoon katso vasta toisessa sijassa.

Mihin uskonharjoituksessa ensiksi katsot, siitä sinä varmuutta odotat ja sen teet toivosi perustukseksi. Mene Kristuksen tykö sentähden, että näet syntiä ja viheliäisyyttä, eikä sentähden, että näet itsessäsi armonkokemuksia ja pyhyyttä. Älä ensinkään välitä armonkokemuksistasi ja pyhityksestäsi (ne vain peittävät Kristusta), kunnes ensin olet nähnyt Kristuksen. Joka katsoo Kristusta armonkokemuksissansa, on kuin mies, joka näkee auringon veden kalvossa häilyvänä ja liikkuvana sikäli kuin vesi liikkuu. Katso Kristukseen vain sellaisena, kuin hän Isän rakkauden ja armon taivaalla paistaa, silloin näet hänet hänen omassa sanomattomassa kirkkaudessaan. Ylpeys ja epäusko panisivat sinut katsomaan ensiksi jotain itsessäsi, mutta usko välittää ainoastaan Kristuksesta, jolla on niin sanomaton kirkkaus, että se nielee sekä sinun pyhityksesi että sinun syntisi. Sillä Jumala on tehnyt hänet meille molemmiksi ja meidän on pidettävä hänet molempina, 1 Kor. 1: 30, 2 Kor. 5: 21. Se, joka panee oman pyhityksensä katseltavaksensa, lohdutukseksensa, hän pystyttää sangen suuren epäjumalan, mikä on hänen epäilyksiänsä ja pelkoansa lisäävä. Käännä vain katseesi Kristuksesta, ja heti sinä, kuten Pietari, vaivut epäilyksiin.

Ei kristitty jää koskaan ilman lohdutusta, ellei riko evankeliumin järjestystä ja tapaa, katsomalla omaansa ja luopumalla katsomasta Kristuksen täydelliseen vanhurskauteen, toisin sanoen, pitämällä parempana elää kynttilän kuin auringon valossa. Hunaja, jota omasta vanhurskaudestasi imet, muuttuu karvaaksi sapeksi, ja valo, minkä siitä saat vaelluksellesi, on muuttuva sielulle mustaksi yöksi. Saatana kiusaa sinua panemalla sinut kaivelemaan omia armonkokemuksiasi, niistä saadaksesi lohdutusta. Silloin tulee Isä ja osoittaa sinut Kristuksen armon luo, joka on niin runsas ja jalo sekä hänelle otollinen, ja käskee sinun tutkia Kristuksen vanhurskautta (ja hänen käskynsä tekevät sinut samalla siihen kykeneväksi). Tämä on autuas liikutus, suloinen kuiskaus, joka torjuu epäuskosi. Seuraa sen pienintä viittausta, yhdy siihen ahkeralla rukouksella, pidä sitä arvossa verrattomana jalokivenä; se on esikoislahja siitä enemmästä, mitä tuleva on.

Lopuksi, kun tahtoisit rukoilla etkä taida ja siitä syystä olet masentunut, katso, kuinka Jeesus rukoilee puolestasi, käyttäen vaikutusvaltaansa Isän luona sinun hyväksesi, Joh. 14: 16 ja 17 luku. Jos olet sielussasi levoton, katso, Kristus on oleva sinun rauhasi, Ef. 2: 14; hän jättää taivaaseen mennessään sinulle rauhan; hän uudelleen ja uudelleen kehoittaa sinua olemaan murehtimatta, niin pienimmälläkään tavalla (synnillisesti murehtimatta), niin että se lohdutustasi ja uskoasi estäisi, Joh. 14: 1, 27. Hän on nyt valtaistuimellaan, riisuttuaan ristillä (alentamisensa alimmassa tilassa) aseet kaikilta, jotka voisivat sinua vahingoittaa ja ahdistaa, Kol. 2: 15. Hän on kantanut kaikki syntisi, surusi, huolesi, kiusauksesi, ja mennyt valmistamaan asuntoa sinulle.

Sinä, joka olet nähnyt, että Kristus on kaikki kaikessa ja ettet itse ole yhtään mitään, ja joka olet kuollut kaikelle muulle vanhurskaudelle, sinä olet kristitty, suuresti rakastettu, ja olet löytänyt armon Jumalan edessä, olet suosittu taivaassa. Ja kaikesta Kristuksen rakkaudesta itseäsi kohtaan osoita tämä ainoa suosio hänelle, että rakastat hänen köyhiä pyhiänsä ja seurakuntiansa (halvimpia, heikoimpia, siitäkin huolimatta, että he käsityksissään voivat olla erilaisia). Ne ovat kaiverretut hänen sydämeensä niinkuin Israelin lasten nimet Aaronin rintakilpeen (2 Moos. 23: 21). Anna heidän niin olla sinunkin sydämeesi kaiverrettuina.

Toivottakaa Jerusalemille rauhaa; menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.

Sivun alkuun