Kalliit Hunajan Pisarat

Abraham Frosteruksen selitykset
Kirjasillan tekijöiden huomautukset

Muutamia tietoja
Tuomas Wilcocks'ista

Tuomas Wilcocks eli 16:sta wuosisadalla. Waikka tiedot hänestä owatkin jotenkin waillinaiset - niinpä on hänen syntymä- ja kuolinwuotensakin tuntematon - tiedämme kuitenkin, että hän, jätettyänsä yliopiston, jossa hän w. 1589 saawutti maisterin arwon, oli myöhemmin ewankelisena saarnaajana Lontoossa, menestyksellä Jumalan pyhää sanaa julistaen. Täällä kerrotaan heränneiden ihmisten etsineen hänen seuraansa ja häneltä saaneenkin tunnonwaiwoilleen lohdutusta.

Kirjailijanakin ahkerasti työskennellen on hän teoksissansa selittänyt raamatun eri osia - koko Psalttarin, Salomon Korkian Weisun, Roomalaisepistolan osia y. m. - jonka ohessa hän englanninkielelle on kääntänyt monia teoksia, kaikki uskonnollista laatua. Warsinkin owat nämät herättäwäiset, arwokkaat ja opettawaiset "Hunajan Pisarat", jotka taas uudestaan painettuina lasketaan heränneiden lukijain käsiin, tekijän kotimaassa Englannissa saawuttaneet laajan lukijakunnan. Wiidettäkymmentä englanninkielistä painosta on tästä kirjasta aikojen kuluessa ilmestynyt. Jo toistasataa wuotta takaperin on se Saksan kielellekin käännetty; ruotsinkielisiä painoksia siitä myöskin löytyy. Mielihywällä on tätä arwokasta kirjaa kaikkialla luettu, missä puhdasta Raamattuun perustuwaa ewankeelista totuutta on rakastettu ja Kristusta kaikkena kaikessa pidetty. Että tämän kirjan tekijä uskonpuhdistuksen suureen työhönkin on osaa ottanut, todistaa erään hänen kääntämänsä teoksen nimi: "Katoolisen kirkon oleelliset, näkywäiset tunnusmerkit".

Kirjantekijän alkulause

Tällä wiimeisellä ajalla ^I) tunnen tykönäni Herran rakkauden wiehättäwine ja suloisine säteinensä johonkin määrään loistawan sydämessäni, tekewän minun mieleni ja haluni palawaksi, eikä ainoastaan innostuttawan minun sieluani sydämmeni hartaudessa ja hengessä taipumaan Wapahtajan puoleen,^II) joka minua suuresti rakastaa ja joka rakkaus kaiken tuntemisen ylitse käy (Ef. 3: 19), waan myös rakkaudella kohtelemaan kaikkia ylhäältä syntyneitä Siionin lapsia ja toiwottamaan heille hywää; warsinkin kun nyt tapaa monta waiwaista horjuwaa sielua, joita kujeilewat ja kawalat ihmiset wiettelewät kaikkinaisilla opetuksilla, joilla heitä ympäröiwät, saadaksensa heitä pettää (Ef. 4: 14.)

Sen lisäksi tehdään myös kaikellaisia wääriä perustuksia, joille työläästi ja turhaan koetetaan rakentaa. Sillä kun ihmiset eiwät ole toimellisia rakkaudessa eiwätkä kaswa kaikissa Hänessä, joka pää on, Kristuksessa (Ef. 4: 14 ^a), ei woi mitään kristillisyyden kaswamista heissä tapahtua. Ilman Kristuksen yhteyttä on kaikki, mitä me teemme, kirouksen alaista.

Rakas lukija! Sinä olet tässä wähäisessä kirjassa, jos Herra tahtoo lukemistasi siunata,^III) kuulewa ikäänkuin hiljaisen äänen kajastawan jälestäsi: Tämä on tie, jota sinun pitää käydä, älä poikkee oikealle äläkä wasemmalle puolelle (Ef. 30: 18 - 21)^b. Sillä se tie, joka johdattaa kalliin aarteen tykö, nimittäin sielun wanhurskaaksi tekemiseen Jumalan edessä, kulkee ja wie Jesuksen Kristuksen wanhurskauden kautta, sillä kaikki meidän oma wanhurskautemme on niinkuin saastainen waate (Jes. 64: 6 ja Hesek. 36: 17), waan pitää kaikkien kielten wannoa, että Herrassa on minulle wanhurskaus ja wäkewyys; sillä Herrassa kaikki Israelin siemen wanhurskautetaan, ja saa itseänsä Hänestä kerskata (Jes. 45: 23, 24, 25).

Ei mikään muu kuin ainoan Wanhurskaan kuolema meidän wäärintekijäin edestä, woi saattaa meitä Jumalan tykö; sillä sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, on Jumala meidän edestämme synniksi tehnyt, että me Hänessä tulisimme siksi wanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa (2 Kor. 5: 21).

Rakas lukija! Heitä maahan Kristuksen jalkain juureen kaikki, kaikki mikä sinussa wielä on wanhaa ihmistä. Hänellä yksinänsä pitää olla etuus ennen kaikkea (Kol. 1: 18). Kaikki hengellisen Temppelin astiat ja aseet owat uudessa liitossa pienimmästä suurimpaan ripustettawat Kristuksen niskoille. Hänelle yksinänsä tulee kunnia siitä, että Hän antaa näille pyhyyden astioille oikean arwonsa; Hänhän se on, joka on Herran Temppelin rakentawa ja kunnian siitä saawa. Hänhän on myös Isänsä neuwosta ja päätöksestä tuon Temppelin ainoa perustuskiwi, kulmakiwi ja kruunu. Hän on itse armon täysinäisyys ja Isän Kirkkaus. Tule siis, puuttukoon sinulta mitä hywänsä, ainoastaan Hänen tykönsä; Hänellä on lääkettä ja lohdutusta kyllin, joka woi kaiken sinun turmeluksesi ja wikasi parantaa.

Rakas lukija! Herra auttakoon sinua sydämessäsi tuntemaan mitä seuraawat waroituksen sanat sisältäwät. Hän itse tehköön ne sinulle sulaksi hunajaksi, joka tuottaisi sielullesi ijankaikkista suloisuutta ja parantaisi sinun luusi, että sielusi sinussa siten saisi olla iloissansa. Minä olen uskossa ja ewankeliumin osallisuudessa sinun weljesi.

Tuomas Wilcocks.

1 §. Ystäwäni, minä lähestyn sinua waroitussanalla, josta minä toiwon sekä minun että sinun sydämellesi hyötyä. Sinua kutsutaan kristityksi, käyt ihmisten kanssa kirkossa ja nautitset sakramenttejä. Siinä teet sinä hywin; se on jalo etu. Mutta jos ei sinun kristillisyytesi ole Kristuksen weressä juurtunut,¹) niin se lakastuu, eikä siitä tule muuta kuin wäärä ja pettäwä korskeus, jolla sinä menet helwettiin.

2 §. Jos sinä tämän ohessa yhä wieläkin pysyt sinun syntiwelassasi ja omassa wanhurskaudessasi, niin kuluttaa ja kalwaa tämä käärmeen myrkky sinun kristillisyytesi kaiken nesteen ja woiman. Koettele ja tutki sentähden joka päiwä suurimmalla uutteruudella, mihin sinun kristillisyytesi toiwo ja kerskaus perustuu, onko Kristuksen oma käsi itse laskenut perustuksen siihen. Jos ei niin ole tapahtunut, ei kristillisyytesi woi puolustautua päälle syöksewää rajuilmaa wastaan. Saatana kukistaa kaiken, se kaatuu ja sen lankeemus on olewa suuri. (Math. 7: 27).

3 §. Luulolta petetty sielu! Sinä tulet warmaan pahoin seulotuksi.²) Sinun kristillisyytesi luonto tulee kerran wisusti tutkittawaksi, silloin on hirmuista, kun tuo turha rakennus hajoo ja kaatuu päällesi, etkä enään mitään löydä, johon woisit itsesi nojata ja luottaa.

4 §. Korkealle lentäwä henki! Waro aikanaan wahattuja siipejäsi; kerta pitää niiden totisesti kiusauksen helteessä sulaman. Kuinka surkeata on elämän wiettäminen, sielun ollessa wahwaa perustusta ja ijankaikkisuuteen ulottuwaa waraa wailla.

5 §. Armosta runsaslahjainen kristitty! Pidä warasi, ettei mikään mato ole juuressa, joka turmelee kaiken sinun hywän maalajisi ja, kirouksen helteen ruwetessa polttamaan, kuiwaa ja lakastuttaa kaiken sinun ympärilläsi.

Tutki tarkoin joka päiwä sieluasi ja tee itsellesi tämä kysymys: H u o m a a n k o K r i s t u k s e n w e r t ä s i e l u s s a n i?³) M i k ä w a n h u r s k a u s s e o n, j o h o n n y t p e r u s t a n a u t u u t e n i? O l e n k o i r t a u t u n u t k a i k e s t a o m a s t a w a n h u r s k a u d e s t a n i? Oi! kuinka monen suuresti ylistetyn kristityn on wihdoin, nähdessänsä luulottelemisensa hywien töiden perustaman kristillisyytensä rakennuksen kukistuneeksi, täytynyt huutaa ja sanoa: k a i k k i o n h u k a s s a, i j a n k a i k k i s e s t i h u k a s s a!

6 §. Ajattele, että suurimpia syntiä woidaan salata yhtä hywin parasten töiden kuin suurimman omantunnon waiwan alla. Huolehdi siitä, että sinun synnin haawoittama sielusi tulisi Kristuksen weren kautta perin pohjin paratuksi ⁴) ja waro, ettet wielä parantumattomalle synninhaawallesi kaswata ainoastaan kettä, muutamia welwollisuuksia, nöyryyttä, sydämmen huojennusta ynnä muuta sellaista waariinottamalla.⁵) Jos sinä tahdot, waikka millä, parantaa synnin haawoittamaa sieluasi, huolimatta Kristuksen werestä, niin et saa muuta aikaan kuin sen, että paisuma tulee yhä enemmän myrkytetyksi. Sinä tulet kohta huomaamaan, ettei synti sinussa tule ikänänsä kuoletetuksi, jos et sinä ole tuntenut Kristusta siinä kiwussa, jossa hän ristin päällä sinun tähtesi on antanut werensä wuotaa kuolemaan asti. Totisesti, ei mikään muu pysty kuolettamaan syntiä, kuin ainoastaan Kristuksen wanhurskauden katseleminen.⁶)

7 §. Luonto⁷) ei kykene walmistamaan mitään woidetta, joka olisi kelwollinen sielua parantamaan. Kaikki parantaminen, joka tapahtuu welwollisuuksia noudattamalla, eikä Kristuksen kautta, on mitä waarallisin keino. Perin köyhä turmeltunut luonto ei woi kaikkine omine woiminensa, waikka ne olisiwat kuinkakin parannetuita, joka olisi kyllin hieno ja puhdas alastonta sielua peittämään. Tähän ei kelpaa mikään muu kuin Kristuksen täysin kelwollinen wanhurskaus.

8 §. Kaiken, mitä luonto on sommitellut kokoon, pitää hajota ennen kuin woidaan pukeutua Kristuksen wanhurskauteen. Kaikki luonnon kuteet löytää saatana, repii joka ainoan langan ja rätin rikki, ja asettaa siten sielun paljaana ja alastomana Herran syntiwihan eteen.⁸)

Luonto ei kykene kaikilla omilla woimillansa saamaan edes ainoatakaan armon pisaraa aikaan, jolla se pystyisi syntiä kuolettamaan eli astumaan Kristuksen silmäin eteen.

9 §. Minä olen kristitty, sanot sinä. Tosin käyt sinä kirkossa, olet rukouksissa läsnä ja käyt Herran Ehtoollisella, mutta kaiken tämän ohessa saatat olla surkeassa tilassa. Ajattele kuitenkin, onko Kristus koskaan tähän päiwään asti mielessäsi tullut kaikkea maailmasta löytywää täydellisyyttä ja wanhurskautta ylenpalttisesti kalliimmaksi; onko kaikki maailman suuruus Hänen rakkautensa ja armonsa Majesteetillisen ylewyyden rinnalla tomuksi rauennut.

10 §. Jos sinä totisesti olet nähnyt Kristuksen,⁹) niin et sinä Hänessä ole muuta hawainnut kuin sulan armon, sulan wanhurskauden, joka on mitä äärettömin ja wuotaa loppumattomana kaiken synnin wiheliäisyyden ylitse. Jos sinä sellaisena olet nähnyt Kristuksen, niin saatat jaloillasi tallata kaikkein ihmisten ja enkelitten wanhurskauden, kun se ajatus johtuisi mieleesi, että heidän wanhurskautensa kykenisi tekemään sinut Jumalalle kelwolliseksi.¹⁰)

Kun sinä olet tullut eläwästi Kristuksen tuntemaan, niin et sinä silloin ilman Hänettä tahdo tehdä yhtään ainoata hywää työtä, waikkapa koko maailma sinulle annettaisiin.¹¹)

Jos sinä kerran olet nähnyt Kristuksen, niin olet sinä huomannut Hänet wahwaksi kallioksi, joka on kaikkea omaa wanhurskauttasi, saatanaa ja syntiä korkeampi (Ps. 61: 3), ja tästä kalliosta, joka sinua alati seuraa (1 Kor. 10: 4), wuotaa lakkaamatta armon hunajaa rawinnoksesi.

Tutki itseäsi, oletko koskaan saanut Kristusta eläwästi tuntea Isän ainokaisena Poikana, armoa ja totuutta täynnä (Joh. 1: 14, 16, 17). Älä lepää ennen kuin olet wakuutettu siitä, että olet tullut Kristuksen tykö, että seisot sillä ijankaikkisella kalliolla, että olet seurannut Hänen sielullesi antamaa kutsumustansa, ja että olet wanhurskaaksi tekemisen kautta tullut Hänen kanssansa yhdeksi (Joh. 17: 21 - 23).

11 §. Ihmiset woiwat jalosti puhua uskosta niin kauwan , kun he owat terweinä, mutta harwat tuntewat kuitenkin oikein tämän asian. Kristus on Pyhän Raamatun salaisuus ja armo on Kristuksen salaisuus. Usko on ihmeellisin asia koko maailmassa; jos sinä panet siihen wähintäkään omaasi tärkeä-arwoisena, olet silloin pilannut kaiken. Kristus ei tahdo ensinkään sitä uskona pitää. Kun sinä uskot ja tulet Kristuksen tykö, täytyy sinun luopua omasta wanhurskaudestasi, etkä saa mitään muuta mukanasi tuoda, kuin syntisi. Tuo kuuluu kowalta; kuitenkin sanon wielä kerran: Sinun pitää hylkäämän kaiken pyhyytesi, pyhittämisesi,¹²) hywät työsi, nöyryyttämisesi, etkä saa wiedä myötäsi Hänen tykönsä mitään muuta kuin puutteesi ja wiheliäisyytesi; muutoin ei Kristus sowi sinulle, etkä sinä Hänelle. Kristus on sellainen Lunastaja, jonka siwulle ei mitään muuta sowi, etkä sinä tässä saa pitää itseäsi muuna kuin kadotettuna syntisenä, muutoin ette te, Kristus ja sinä, ikänänsä sowi yhteen.

Ei mitään maailmassa ole niin työlästä kuin Kristuksen yksinänsä wanhurskaudeksi wastaanottaminen, se on: Hänen Kristukseksi tunteminen ja omistaminen! (Math. 16: 17; Joh. 6: 60). Panehan waan wähintäkään omastasi Hänen siwullensa, Hän ei silloin enää ole sinulle mikään Kristus.¹³)

12 §. Jos mikään muu kuin Kristus johtuu mieleesi, mennessäsi Jumalan tykö siinä tarkoituksessa, että Hän sinut wastaanottaisi, niin kutsu sitä Antikristukseksi ¹⁴) ja käske sen paeta. Anna Kristuksen wanhurskauden yksinänsä pitää woitto. Hänen ulkopuolellansa on kaikki Baabelia.¹⁵) Waan Baabelin täytyy langeta, jos Kristus on jääwä seisomaan; m u t t a s i n ä o l e t r i e m u i t s e w a, k u n s e p ä i w ä t u l e e, j o n a s e n l a n k e e m u s t a p a h t u u (Jes. 1: 10, 11, 12). K r i s t u s o n s o t k u n u t w i i n a k u u r n a n y k s i n ä n s ä, e i k ä y k s i k ä ä n k a n s a s t a o l l u t H ä n e n k a n s s a n s a (Jes. 63: 3). Mitä ikänänsä sinä panet hänen siwullensa, sen on Hän julmuudella ja wihalla kerran rikki polkewa.

13 §. Sinä pidät tosin uskoa helppona asiana; mutta onko sinun uskoasi koskaan koeteltu kiusauksen hetkellä, jona kaikki sinun syntisi olisiwat oikein silmiesi eteen paljastuneet? Onko saatana koskaan saanut kiusata uskoasi? Onko Jumalan wiha koskaan raskaana kuormana painanut omaatuntoasi? Jos niin on, että olet ollut helwetin ja sen luolan kidoissa, niin on Jumala woinut näyttää sinulle Kristuksen lunastushintanasi, takauksenasi, wanhurskautenasi j. n. e.; silloin wasta olet woinut sanoa: O i! m i n ä n ä e n, e t t ä K r i s t u k s e s s a o n a r m o a k y l l i n; silloin woit lapsen tawoin sopertaa tuota painawinta sanaa koko maailmassa: M i n ä u s k o n.¹⁶) Siis koettelematon usko on pysymätön usko.

14 §. Uskoon tarwitaan selwä syntisi tunto sekä katuwaisen ja hengellisesti waiwaisen sydämesi eläwä wakuutus ¹⁷) Kristuksen weren ansiosta ¹⁸) ja Hänen totisesta halustansa, ei minkään muun kuin hellimmän armahtawaisuutensa ja sääliwäisyytensä liikuttamana, tehdä sinut autuaaksi juuri sentähden, että olet niin suuri syntinen. Nämät owat suuria asioita, eiwätkä helpompia itsessänsä kuin maailman luominen.¹⁹) Kaikki luonnonwoimat eiwät ulotu täällä niin korkealle, että sinä niiden tukemana, kun synti hirmuisine welkoinensa rajuilmana syöksee päällesi ja sinua ahdistaa, kykenisit totisesti uskomaan Kristuksesta wielä löytywän jonkun armon ja hywänsuomisen, jonka kautta sinä waiwainen sieluparka taitaisit pelastetuksi tulla. Kun saatana sentähden omaatuntoasi synnistä soimaa ja sielusi silloin ²⁰) heittää synnin Kristuksen niskoille, niin on se ewankeelinen käytös, jolloin oikein Kristukseksi tunnustat Hänet, joka maailmaan tullut on juuri sinun syntikuormaasi kantamaan. Ewankeliumin pääsumma on yksinänsä Kristuksen wanhurskauden wastaanottaminen, yksinänsä Hänen werisen sowintonsa ja ansionsa kautta autuaaksi tulemisen tahtominen. Kun sielu, niin hywin parasten töittensä harjoittamisessa kuin suurimmassa hädässänsäkin, woi sanoa: E i m i k ä ä n m u u k u i n K r i s t u s, K r i s t u s a i n o a s t a a n j a y k s i n ä n s ä o n m i n u l l e t e h t y w a n h u r s k a u d e k s e n i, p y h y y d e k s e n i j a l u n a s t u k s e k s e n i, e i k ä s u i n k a a n s e n ö y r y y t t ä m i n e n, j o n k a t y k ö n ä n i l ö y d ä n j a H ä n e n e d e s s ä n s ä t e e n; e i, e i; e i w ä t k ä m i t k ä ä n n i i n s a n o t u t h y w ä t t y ö n i, j o i t a o l e n w o i n u t a i k a a n s a a d a, e i w ä t k ä m y ö s k ä ä n n e a r m o n t u n t e m i s e t j a m a k e a t l i i k u t u k s e t, j o i t a m i n ä t y k ö n ä n i o l e n t u n t e n u t, silloin on sielu siinä tilassa, etteiwät mitkään rajuilmat taida sitä wahingoittaa, eikä äkkiarwaamatta sen päälle karata.²¹)

15 §. Kaikkein meidän kiusaustemme ja kaikkein saatanan meistä saamien etujen ja woittojen sekä meidän näistä tekemien walituksiemme syynä on meissä kiinni riippuwa oma wanhurskautemme ja se wäärä hywä luulo, joka meillä on meistä itsestämme.²²) Näitä tykönäsi kuohuwia ja paisuwia ajatuksia ahdistaa nyt Jumala sen kautta, että Hän sallii saatanan karata sinun päällesi,²³) juuri niinkuin Laaban karkasi Jaakopin päälle epäjumalain kuwain tähden (1 Moos. 31: 26, 35). Senkaltaiset salaiset epäjumalasi owat täällä sinulta pois otettawat, joko sinä sitä tahdot eli olet tahtomatta; muutoin estäwät ne Kristusta sinun tykösi tulemasta. Ennenkuin Kristus sinun sydämmeesi astuu, ennen ei kadotuksen tuomio totisesti sisästäsi pakene; mutta kussa wielä kadotus on, siellä on sydämmen kowuus. Sentähden todistaakin se kadotuksesi tuomio, joka suuressa määrin wielä on sydämmessäsi, että sinussa on wähä Kristusta eli ettei sinussa ole wähääkään Hänestä.²⁴)

16 §. Kun sinun syntiwelkasi rupeaa omaatuntoasi järkyttämään, niin waro silloin, ettet millään muulla kuin Kristuksen werellä tahtone sitä tyynnyttää, muutoin tulet yhä enemmän paatuneeksi. Ota wastaan ainoastaan Kristus rauhaksesi (Ef. 2: 14; Fil. 5: 7 ^c), äläkä hywiä töitäsi, äläkä kyyneleitäsi j. n. e. Kristuksen täytyy olla sinun wanhurskautesi, eikä niiden armonlahjojen, joita olet saanut.²⁵) Sinä taidat tässä tehdä Kristuksen, se on, Hänen sowituksensa hyödyn, mitättömäksi yhtä helposti hywää kuin pahaakin eli syntiä tekemällä (1 Kor. 1: 17; Dan. 9: 26).²⁶) Katsele Kristusta ja tee niin paljon kun tahdot. Seiso koko painollasi Kristuksen wanhurskauden päällä ja waro, ettei sinun toinen jalkasi ole oman wanhurskautesi, ja toinen Kristuksen wanhurskauden päällä.²⁷) Ennenkun Kristus on tullut ja rakentanut sinussa armoistuimensa,²⁸) ei sinun omassatunnossasi ole muuta kuin kadotuksen tuomio, kauhistus, salainen epäilys, ja sielusi häilyy toiwon ja pelon wälillä, jollainen tila ei suinkaan ole ewankeelinen tila.

17 §. Se, joka on ylen arka awoimin silmin katselemaan syntiä kaikkein kauheimmassa hirmuisuudessaan ja oikein tutkistelemaan sitä helwetin sywyyttä, joka löytyy hänen omassa sydämmessänsä, hänellä ei ole yhtään uskallusta Kristuksen ansioon. Mutta waikka oletkin kuinka suuri syntinen tahansa, eli niin suuri kuin todellisesti olet ja todenperäisesti tunnet olewasi (kun nimittäin sinun suuri syntiturmeluksesi ja helwetin sywyys oikein aukenee silmiesi eteen), jos sinä waan koetat wastaanottaa Kristusta puolustajaksesi ja edeswastaajaksesi, niin olet hawaitsewa, että Hän on wanhurskas Jesus Kristus.

Katsele kaikessa epäilyksessä, omantunnon waiwoissa ja ahdistuksissa uskolla ja rukouksella alati ja järkähtämättä Kristusta, äläkä rupea sanailemaan ja riitelemään tästä asiasta saatanan kanssa, sillä silloin olisi hän saawuttanut tarkoituksensa; waan aja hänet luotasi pois ja käske hänen mennä Kristuksen tykö; Kristus on kyllä hänelle antawa sen wastauksen, mikä hänelle tulee. Kristuksen wirkana on meidän edeswastaajanamme oleminen (1 Joh. 2: 1) ja meidän takausmiehenämme seisominen lain edestä wastaamassa (Hebr. 7: 25). Hänen wirkanansa on myöskin meidän wälimiehenämme ja asianajajanamme ottaa toimittaaksensa hywään päätökseen meidän turmeltuneen asiamme ankarimman wanhurskauden edessä (Gal. 3: 20; 1 Tim. 2: 5). Tähän wirkaan on Hän walan tehnyt (Hebr. 7: 20, 21). Anna sinä siis se asia Kristuksen haltuun; mutta jos sinä itse wähintäkään tahdot syntiesi maksamisessa ja sowittamisessa olla awullisena, niin siten luowut sen wanhurskaan Kristuksen palwelijana ja ystäwänä olemasta, joka kuitenkin on sinun edestäsi synniksi tehty (2 Kor. 5: 21).²⁹)

18 §. Saatana taitaa tosin tuoda esiin Pyhän Raamatun ja wääristellä sitä, mutta ei hän taida wastata siihen. Kristuksen oma mitä tärkein ja painawin sana on se, jolla Hän itse on saatanan suun tukkinut (Math. 4).

Koko Raamatussa ei löydy yhtään ainoaa kowaa sanaa waiwaiselle, omasta wanhurskaudesta paljastetulle syntiselle, waan merkitsee ja eroittaa päinwastoin Raamattu hänet sellaiseksi, että hän yksinänsä, eikä kukaan muu, on Armon ja Ewankeliumin esineenä ja niiden alaisena.³⁰)

Rupea täydellisesti luottamaan Kristuksen hywäntahtoisuuteen, siten tulet sinä myöskin nöyräksi ja halulliseksi Häneen uskomaan ja Hänen rakkautensa waatimuksia tottelemaan (Jer. 15: 16; Ps. 110: 3; Fil. 4: 6; Hebr. 10: 35, 36). Jos sinä huomaat, ettet taida uskoa, niin muista, että uskon waikuttaminen sinussa on Kristuksen oma työ. Pyydä sitä Häneltä sydämmellisellä rukouksella; Hän on yksinänsä se, joka waikuttaa sinussa sekä tahdon että toimituksen Hänen hywän suosionsa jälkeen (Fil 2: 13; wert. Kork. Weis. 1: 4; Hebr. 12: 2). Walita sinun epäuskoasi, joka tekee omassatunnossasi synnin welan wäkewämmäksi kuin Kristuksen, Hänen ansiotansa halwentamalla sekä Hänen wertänsa epäpyhänä, halpana, huonona ja sinun sowittamiseksesi riittämättömänä pitämällä.

19 §. Sinä walitat ja päiwittelet paljon itseäsi, mutta jos sinua syntiwiheliäisyytesi pakottaa enemmän katselemaan Kristusta ja wähemmin itseäsi,³¹) niin on se peräti oikein; muutoin owat sinun walituswirtesi pelkkää ulkokultaisuutta.

Warsin wiheliäinen ja surkea asia on hywien töittesi, armontuntemistesi ja hawaitsemiesi sydämenhuojennusten katseleminen, koska sinun kuitenkin pitäisi katsella ainoastaan Jesusta.³²) Senkaltainen katseleminen tekee sinut ylpeäksi, mutta Jesuksen armon katseleminen yksinänsä, se nöyryyttää sinua, sillä armosta olette te wapahdetut uskon kautta, eikä se ole teistä; Jumalan lahja se on, kirjoittaa Paawali (Ef. 2: 8).

20 §. Älä ole pelonalaisen missään kiusauksissasi ja waiwoissasi (Jaak. 1: 2). Näiden kuritusten tarkoituksena ei ole lyödä sinua kappaleiksi, waan laskea sinut alas omasta korkeudestasi ³³) ja nostaa sinut kalliolle Kristukselle.

Sinä woit tulla niin sywälle wiedyksi, että sinä näet itsesi hoiperoiwan helwetin partaalla, ja olet juuri tulemaisillasi sinne syöstyksi; et kuitenkaan woi tulla sywemmälle saatetuksi kuin helwetin kuiluun (kuinka monta pyhää onkaan sinne joutunut saatanan pahoin muokattawiksi!); mutta sielläkin täytyy sinun huutaa Herraa awuksesi ja katsella Hänen pyhää temppeliänsä (Joon. 2: 4, 5).³⁴)

Jerusalemin temppeliin ei saanut kukaan mennä sisälle puhdistamattomana ja sinne soweliaita uhria myötänsä tuomatta (Ap. T. 21: 26; Moos. 6: 2, 13, 18 ^d). Mutta nyt on Kristus meidän Temppelimme, meidän Uhrimme, meidän Alttarimme ja Ylimmäinen Pappimme, jota ei kukaan muu saa lähestyä kuin waiwainen syntinen, eikä millään muulla uhrilla kuin Hänen omalla kerran wuotaneella uhriwerellänsä (Hebr. 7: 27; wertaa myös w. 24, 25, 26; 4: 15, 16; 10: 19 - 22).

21 §. Kuwaile mielessäsi kaikkien taiwaan täydellisyyteen saatettujen sielujen esimerkkiä, kuinka he owat saaneet armon.³⁵) Sinä mahdat ajatella: O i! k u i n k a s u u r e k s i a r m o n m u i s t o m e r k i k s i t u l i s i n m i n ä s i l l o i n! mutta minä wastaan: ajattele, kuinka sinäkin woit tulla niin monen tuhannen joukossa yhtä ihanaksi armon ihmetyöksi, kuin hekin. Eihän suurin syntinen koskaan ole ollut ylen suuri Kristuksen armolle.³⁶)

Älä siis epäile, waan aseta kaikki toiwosi Jumalaasi ja Wapahtajaasi.³⁷) Kun synnin ja murheen pilwet owat synkimmillänsä, niin katsele silloin Isän Jumalan armon ja rakkauden pystyttämää Patsasta, sillä sentähden on Hän taiwaaseen korotettu, että kaikkien waiwaisten syntisten pitää aina wakaasti silmänsä sinne päin kääntämän. Jos saatana ja sinun omatuntosi sinua kuinka paljon tahansa soimaawat, niin älä sentähden ensinkään tuomitse itseäsi;³⁸) Kristuksen yksinänsä täytyy tässä saada pitää wiimeinen sana. Hän on eläwitten ja kuolleitten tuomari ja Hänen ainoan tulee julistaa se päätös, joka tekee sinun turmeltuneen asiasi hywäksi. Hänen werensä puhuu sulaa sowintoa ja kaikki on sowitettu (Kol. 1: 20). Sama weri on meidän puhdistuksemme (1 Joh. 1: 7), lunastushintamme ja lunastuksemme (Ap. T. 20: 28; 1 Piet. 1: 19), meidän puhtauteen pyhityksemme (Hebr. 9: 13, 44 ^e), wanhurskaaksi tekemisemme (Room. 5: 9) ja Jumalan lähelle pääsemisemme (Ef. 2: 13).³⁹) Tästä werestä ei ole yhtäkään pisaraa hukkaan wuotanut.⁴⁰) Asetu ja kuule mitä Herra Jumala puhuu, että Hän rauhan lupaa kansallensa ja pyhillensä, etteiwät he mihinkään hulluuteen joutuisi (Ps. 85: 9). Hän lupaa armon, laupeuden ja rauhan (2 Tim. 1: 2). Tämä on Isän ja Kristuksen sana.

22 §. Odota sydämmellisesti ikäwöiden ja rukoillen Kristuksen ilmestymistä, niinkuin kointähteä. Hän on totisesti silloin esiin astuwa, niinkuin kaunis aamurusko ja niinkuin sade, joka maan kastaa (Hos. 6: 3; 2 Piet. 1: 19).⁴¹)

Yhtä wähän kuin aurinkoa woidaan estää nousemasta, yhtä wähän woidaan myös Kristusta, wanhurskauden aurinkoa (Mal. 4: 2), estää walaisemasta ja kylmää sydäntäsi lämmittämästä.⁴²) Älä käännä yhtään silmänräpäystä katsettasi pois Kristuksesta. Älä ensiksi tässä tilassa katsele syntiäsi, waan katsele ensiksi Kristusta. (Wertaa 29 §:lää.) Kun olet murheellinen syntiesi tähden, etkä silloin katsele Kristusta, (Gal. 12: 10), pane pois sellainen käytös! Katsele kaikissa toimissasi Kristusta, nimittäin: ennenkun sinä teet jotakin, rukoile, että saisit anteeksiantamusta;⁴³) itse työssäsi, että saisit Häneltä siihen apua, ja työsi toimitettua, että Hän antaisi työsi itsellensä kelwata. Jollet sinä niin tee, menettelet lihallisesti ja kewytmielisesti.

Älä tee lakia Ewankeliumista, ikäänkuin olisi osa jäänyt sinun tehtäwäksesi ja kärsittäwäksesi ja Kristus ainoastaan osan olisi siitä tehnyt ja kärsinyt, ja Hän siten olisi ainoastaan puoleksi Wälimiehesi, niin että sinun itse pitäisi kantaa osan synneistäsi ja kärsiä niiden tähden. Anna synnin särkeä sydäntäsi, waan älä anna kumota toiwoasi Ewankeliumiin.⁴⁴)

23 §. Katsele tässä enemmän wanhurskaaksi tekemistä kuin pyhittämistä. Älä tärkeimmissä käskyissä tee Kristuksesta Moosesta, joka ainoastaan uhkaa ja waatii, waan pidä Kristus takausmiehenäsi, joka on ottanut asiasi toimittaaksensa.⁴⁵) Jos sinä olet katsellut omia töitäsi, welwollisuuksiasi, awujasi ja muita senkaltaisia, niin saat sen kalliisti maksaa. Ei ole siis ihme, että alituisesti walitat, waikka olet tuntenut mitä wakuuttawimpia armontodistuksia. Kristuksen ansion yksinänsä, ilman näitä, pitää olla sinun toiwosi perustuksena, johon sinä taidat luottaa ja jossa sinä taidat lewätä. Kristus yksinänsä woipi olla kunnian toiwo (Kol. 1: 27).

24 §. Kun me astumme Jumalan eteen, niin emme saa mitään muuta wiedä mukanamme kuin Kristuksen. Joka ainoa lisäys meidän omastamme ja joka ainoa meidän oma kelwolliseksi tekemisemme ja walmistamisemme on myrkky, joka uskon turmelee.⁴⁶) Joka hywiin töihin, armolahjoihin ja senkaltaisiin rakennuksensa perustaa, hän ei tunne Kristuksen ansiota (Joon. 2: 8, 9).

Tämä se on, joka tekee uskon waikeaksi ja peräti ylenluonnolliseksi asiaksi. Jos sinä tahdot oikein uskoa ja uskossa pysyä, niin täytyy sinun päiwä päiwältä oppia likana ja roskana pitämään omia etujasi, kuuliaisuuttasi, hywiä töitäsi, lahjojasi, kyyneleitäsi, hartauttasi ja niitä sydämmen liikutuksia, joiden ohessa sinä olet tuntenut sydämmesi sulawan, olewan woimallisesti taiwutetun j. n. e. (Fil. 3: 8), ja sitä wastoin pitämän lujasti ja kiinteästi kiinni Kristuksesta, eikä mistään muusta. Joka päiwä täytyy sinun omien töittesi, oman apusi ja neuwosi mennä mitättömiin. Jumalan kädestä pitää sinun joka silmänräpäys ja hengenweto ottaa kaikki. Mutta nyt on Kristus Jumalan lahja (Joh. 4: 10). Usko on myös Jumalan lahja (Ef. 2: 8); samalla tapaa on syntein anteeksi-antamuskin Jumalan wapaaehtoinen lahja (Room. 5: 16). Ah! kuinka pauhaa, kiljuu ja raiwoaa luonto siitä että kaikki on lahjaa ja antia, ja ettei hän taida tekemisellänsä, kyyneleillänsä ja welwollisuuksiensa harjoittamisella mitään itsellensä ansaita, ja että kaikki oma waikuttaminen on pois suljettuna, jolla ei ole wähintäkään arwoa taiwaassa.

25 §. Jos luonto olisi saanut tehdä autuuden järjestyksen, niin olisi se kernaimmin antanut autuuden Enkelitten ja Pyhien haltuun, heidän kaupittawaksensa, kuin ottanut sen Kristuksen käsistä, joka kuitenkin maksotta sen antaa; juuri sentähden emme me Hänen haltuunsa itsiämme usko.

Luonto olisi toimittanut asian niin, että olisi ollut autuutta töillä ostaminen; sentähden oudoksuu se Kristuksen ansiota, että Kristus tekee kaiken Hänen tawaransa tyhjäksi. Luonto tahtoisi tehdä kaikki mitä maailmassa woisi, tullaksensa sillä autuaaksi mieluummin, kuin mennä Kristuksen tykö uskossa ja Hänen kanssansa olla tekemisessä. Kristus ei tahdo mitään, mutta sielu pyytää kaikella woimallansa pakottaa Häntä omastansa jotakin ottamaan (Jes. 55: 2; Jer. 2: 13).

26 §. Koeta tämän suuren erhetyksen ohessa muistella, onko Kristuksen ansio ja loppumaton sowintotyö, joka on tapahtunut Hänen kuolemansa kautta, koskaan tullut sinulle painawaksi ja selwäksi. Jos tämä silloin, kun Jumalan wiha raskaana kuormana painoi omaatuntoasi, on tullut sinulle ilmi, niin oli se suuri armo.

Ei kukaan muu, kuin waiwainen sielu, joka on suurimmassa hädässä, taida tuntea Kristuksen ansion suuruutta (Room. 5: 20, 21). Jolla on ainoastaan heikko käsitys ja tunto turmeluksestansa, hän pitää Kristuksen weren ja ansion wähä-arwoisena.

27 §. Hämmästynyt syntinen! Sinä wilkuilet ympärillesi sinne ja tänne ja sanot: Kuka on meille osoittawa sen, mikä hywää on? Sinä kokoot ja panet yhteen läjään koko sinun hywien töittesi waraston, saadaksesi kokoon sen wanhurskauden, jolla woisit pelastua, mutta nyt on otollinen aika katsella Kristusta: Kääntäkäät teitänne Hänen tykönsä, niin te tulette autuaiksi, kaikki maailman ääret (Jes. 45: 22). Paitse häntä ei ole muuta ketään, joka taitaisi auttaa sinua (Jes. 45: 21, 22; Luuk 12: 32). Hän on Wapahtaja, eikä kukaan muu. Katso muutoin ympärillesi, kuhunka tahdot, niin olet hukassa. Jumala ei tahdo katsella muuta kuin Kristusta, eikä sinun myöskään pidä katsella mitään muuta.

Kristus on samoin kuin waskikäärme korwessa korotetuksi tullut, että syntiset kaikista maailman ääristä, kaikkein kaukaisimmatkin, taitaisiwat Hänet nähdä ja kääntää kaswonsa Hänen puoleensa. Laimein katsanto Häneen on autuaaksi tekewä, heikoin Häneen tarttuminen tekee sinut terweeksi (Math. 9: 21, 22).

Jumala tahtoo, että sinun on Häntä katseleminen; sentähden on Hän pannut Hänet korkealle Kunniansa Istuimelle julkisesti kaikkein waiwaisten syntisten silmien eteen (Joh. 6: 39, 40). Sinulla on lukemattomia syitä katsella Häntä (Jumalan Karitsana, joka pois ottaa kaikki sinun syntisi), (Joh. 1: 29), eikä yhtään ainoata syytä kääntää silmiäsi pois Hänestä (Room. 8: 34, 35). Sillä Hän on siweä ja nöyrä sydämmestä (Math. 11: 29). Hän tahtoo itse esikuwaksi tehdä kaikki, mitä Hän luontokappaleiltansa waatii, k a n t a a h e i d ä n h e i k k o u t t a n s a, o l l a i t s e s t ä n s ä p i t ä m ä t t ä (Room. 15: 1, 2, 3, 5, 7), ja lain waatimusten täyttämistä waatimatta. Hän on siweyden hengellä jälleen auttawa sinua oikealle tielle ja kantawa sinun kuormasi (Gal. 6: 1, 2; wertaa Hes. 34: 16; Hebr. 2: 17, 18; 4: 15). Hän ei ole ainoastaan seitsemän kertaa anteeksi antawa, waan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän (Math. 18: 21, 22). Tämä oli työlästä apostoli Pietarinkin uskoa; sillä kun meistä ihmisistä tuntuu niin raskaalta antaa niille anteeksi, jotka meitä wastaan rikkowat, ajattelemme me Kristuksenkin olewan yhtä kowan kuin me olemme.

28 §. Me pidämme ⁴⁷) syntiä ylen määrin suurena ja ajattelemme Kristuksenkin samoin tekewän, ja juuri siten mittaamme me Hänen loppumatonta rakkauttansa meidän järkemme mittanuoralla ja Hänen loppumatonta ansiotansa meidän syntimme suuruuden mitalla; waan se on suurinta ylpeyttä ja Jumalan häwäistystä (Ps. 103: 11, 12; Jes. 40: 15).

Kuule, mitä Hän sanoo: Minä olen sowinnon löytänyt; sen tähden on syntinen lunastettawa, ettei hänen pidä mennä kadotukseen (Job. 33: 24; wertaa Hebr. 9: 12). Häneen, sanoo Isä Jumala, minä mielistyin (Math. 3: 17).⁴⁸) Jumala ei tahdo muuta mitään; ei muu auta sinua, eikä taida omaatuntoasi rauhoittaa, kuin Kristus, joka on tyydyttänyt Isän. Jumala tekee kaikki Kristuksen tähden.

Sinun ansaitsemasi palkka on helwetti, wiha ja hylkääminen. Kristuksen ansio on elämä, anteeksi-antaminen ja Jumalan armoon korjaaminen. Hän ei ainoastaan tahdo asettaa elämää silmiesi eteen, waan lahjoittaa sinulle anteeksi-antamisen ja armonkin. Anteeksi-antaminen on Kristuksen oma kunnia ja suurin huwitus (Jes. 32: 40, 41). Ajattele, että Kristus niin kauwan, kuin Hän waelsi maan päällä, on enemmin seurustellut Publikaanien ja syntisten kuin Kirjanoppineitten ja Fariseusten kanssa, jotka oliwat Hänen pahimmat wihollisensa, sillä he oliwat hurskaita.⁴⁹) Ei ole asia niinkuin sinä luulet, että Kristuksen nykyinen kunniantila tekisi Hänet waiwaisista syntisistä huolettomaksi,⁵⁰) eli että he nyt olisiwat Hänen silmissänsä ylönkatsotuita luontokappaleita. Ei suinkaan! Hänellä on wielä tänäkin päiwänä sama sydän taiwaassa, kuin ennen maan päällä. Hän on Jumala, eikä muuta itseänsä.

Hän on ja pysyy Jumalan karitsana, joka kantaa maailman synnit (Joh. 1: 29). Hän on itse kärsinyt kaikki ne kiusaukset, hädät, murheet, halweksimiset ja hylkäämiset (Math. 26: 38), jotka sinua kohtaawat. Hän on itse ensin juonut katkerimman osan kalkista ja jättänyt sinulle makeimman. Kadotus on nyt pois otettu: Kristus on yhtä haawaa juonut kaiken Jumalan wihan, eikä ole jättänyt sinulle muuta kuin autuuden maljan.⁵¹)

29 §. Sinä sanot: En taida minä uskoa eikä ole minulla yhtään oikeaa syntieni katumusta ja murhetta. Mutta tiedä, että silloin olet sitä paremmin Kristukselle sowelias, kun sinulla ei ole muuta päälläsi, kuin syntiä ja wiheliäisyyttä.

Mene Kristuksen tykö kaiken sinun katumattomuutesi ja epäuskosi kanssa, saamaan Häneltä katuwaisuutta ja uskoa: se tulee Hänelle kunniaksi. Sano Kristukselle: En minä tuo wanhurskautta enkä lahjaa, sen kautta tullakseni wastaanotetuksi eli wanhurskaaksi tehdyksi. Minä tulen ja tahdon Sinun wanhurskauttasi; se pitää olla minulla, jos tahdon autuaaksi tulla.

Tarkkaa! Itsestämme olemme sitä mieltä, että me kernaasti tahdomme wiedä jotain hywää mukanamme Kristuksen tykö; waan ei asian kuitenkaan pidä niin olla. Ihmisten luonnonlahjat waikka ne olisiwatkin parhaimmalla tawalla harjoitetut ja kuinkakin kiiltäisiwät, eiwät ole taiwaassa kupari-äyrinkään arwoiset. Armo ja töiden ansio eiwät sowi yhteen (Tiit. 3: 5; Room. 11: 6).

Tämä on hirmuisen kowa solmu luonnolle, joka ei millään muotoa taida saada sitä päähänsä, että sen täytyy tulla kokonansa paljastetuksi kaikesta, eikä saa pitää yhtään ainoata hywän eli wanhurskauden rahtua, peilaillaksensa itseään siinä. Oma wanhurskaus ja oma apu owat ne sydänkäwyt, joita luonto niin suuresti rakastaa, että se ennen tahtoo kuolla kuin kadottaa niitä. Nämät tekewät Kristuksen luonnollisen ihmisen silmissä niin muodottomaksi, ettei hänellä woi olla minkäänlaista ikäwöitsemistä oppia Häntä tuntemaan; sillä Kristus on kerrassaan kaikkein kiiltäwimpiä oman rakkauden tarkoituksia wastaan.

Anna waan luonnon tehdä Ewankeliumia; tuo Ewankeliumi olisi totisesti perin wastakkainen sille, jonka Kristus on tehnyt; luonnon tekemä Ewankeliumi tulisi ainoastaan wanhurskaille, nuhteettomille ja pyhille soweliaaksi. Mutta Kristus on tehnyt Ewankeliuminsa sinulle, se on: waiwaisille, jumalattomille, wäärille ja kirotuille syntisille. Luonto ei woi kärsiä sitä ajatustakaan, että Ewankeliumi sopii yksinänsä syntisille. Pikemmin päättää se syöksyä epäilykseen, kuin sillä hänelle niin hirmuisella ehdolla ⁵²) mennä Kristuksen tykö. Niin pian kuin luonto joutuu synninwelan ja rangaistuksen kautta ahdistukseen, hakee se tosin wanhan oman wanhurskautensa ja hartautensa majan ja pesän esille, mutta Jumalan kaikkiwaltiaisuus kukistaa nämät wahwat pesät.

Ewankeliumi ei sulje yhtään ihmistä pois, paitsi sen joka teeskentelee itsensä wanhurskaaksi. Kristus katselee mieluisemmin hirweintä syntistä, joka katuwaisena tuntee syntinsä, kuin senkaltaista, joka teeskentelee itsensä wanhurskaaksi; sillä sellaiselle Hän ei taida tulla wanhurskaudeksi tehdyksi, joka ei tunne itseänsä syntiseksi.⁵³)

30 §. Mielinkielin ja koristellen on helppo sanoa: M i n ä o l e n s y n t i n e n, mutta totuudessa Publikaanin kanssa rukoileminen: J u m a l a o l e m i n u l l e s y n t i s e l l e a r m o l l i n e n, on waikein rukous koko maailmassa. Helppo on sanoa: M i n ä u s k o n K r i s t u k s e e n, mutta tuntea Kristuksen olewan täynnä armoa ja totuutta, jonka täydellisyydestä sinä armoa tarwitsewana syntisenä uskolla, joka hetki ikäwöiden ja rukoillen, taidat ottaa armoa armosta, se on warsin toista! Tunnustaa Kristusta ⁵⁴) on helppo asia, mutta sydämestä Pietarin kanssa tunnustaa Häntä eläwän Jumalan Pojaksi ja ainoaksi Wälimieheksi, sitä eiwät liha eikä weri pysty opettamaan.⁵⁵) Monta löytyy kyllä, jotka tunnustawat Kristuksen wapahtajaksi, mutta harwat owat ne, jotka tuntewat Hänet siksi.

31 §. Ei mitään kalliimpaa ja tärkeämpää löydy maailmasta kuin armo ja autuus Kristuksessa. Ei kukaan taida katsella sitä huomaamatta tämän kunnian ja autuuden olewan hänen omansa, sillä k a t s e l e m i s e s t a t u l e e h a l a j a m i n e n. ⁵⁶)

32 §. Minua häwettää se ajatus, että minä jumalisuuteni harjoituksissa niin wähän olen tietänyt Kristuksen werestä, joka kuitenkin on Ewankeliumin pää-asia. Helwettiä lähinnä ei taida mikään uskowaisen sielun silmissä näkyä hirmuisemmalta, kuin teeskennelty kristillisyys Kristuksetta.

Sinulla saattaa olla tykönäsi paljo hywää, ja yhtä hywin woipi sinulta puuttua yhtä, joka tekee, että sinä menet murheellisena pois Kristuksen tyköä, sillä sinä et ole wielä myynyt kaikkea, mitä sinulla on (Mark. 10: 21, 22; Luuk. 12: 34), etkä sinä ole hyljännyt kaikkea omaa wanhurskauttasi. Tosin taidat sinä maailman tawalla olla ahkera ja wireä hywien töitten harjoittamisessa, mutta sen ohessa kuitenkin jokaisessa rukouksessa ja jumalanpalweluksessa olla Kristuksen pahin wihollinen ja Hänen kieltäjänsä (Room. 14: 23; Hebr. 11: 6).

33 §. Pyri pyhyyteen kaikin woimin, mutta älä tee siitä Kristusta, jonka kautta toiwoisit tulewasi autuaaksi. Jos sinä sen teet, pitää tekosi jälleen, tawalla tai toisella, tyhjiin raueta. Kristuksen määrättömän sowintotyön, eikä sinun pyhyytesi, pitää Jumalan edessä olla sinun wanhurskautesi; muutoin on tuli sen kuluttawa, niinkuin heinän ja oljen, kun Herra Pyhältä Istuimeltansa osottautuu sinulle hirmuiseksi. Silloin wasta on tämä yksinänsä luettawa oikeaksi jumalanpalwelukseksi ja uskoksi, nimittäin:

1) Että rakennat kaikki yksinään ja ainoastaan tuolle ijankaikkiselle Jumalan rakkauden ja armon kalliolle Kristukselle;

2) että elät alituisessa Kristuksen ijankaikkisen wanhurskauden ja ansion katselemisessa, sillä se pyhittää sydäntä, jota paitse sydän pysyy lihallisena;

3) että tässä Kristuksen katselemisessasi näet syntisi koko iljettäwäsisyydessänsä ja kuitenkin uskot, että ne owat anteeksi annetut ja sentähden jälleen tyhjäksi tehdyt;

4) että samassa katselemisessa rukoilet, kuulet Jumalan sanaa j. n. e., tuntien oman saastaisen olentosi ja kaikkien töittesi wajawaisuuden, joita heikkoja töitä Jumala kuitenkin armosta hywäksyy;

5) että tässä katselemisessa poljet kaiken oman kerskautesi, oman wanhurskautesi ja etusi iljettäwinä kappaleina jalkaisi alle;

6) että suuresti pyrit siihen, että lakkaamatta löytyisit Kristuksen wanhurskaudessa;

7) että sydämestäsi iloitset siitä, että sinun omawanhurskautesi kukistetaan ja että kaikki sinun etusi peräti mitättömiksi tehdään niin, että Kristus, Wälimiehenä Istuimellansa (nimittäin sydämessäsi), yksinänsä tulisi koroitetuksi; ja

8) että murehdit kaikista hywistä töistäsi, niin kiitettäwiä kuin ne ollakin woiwat, joita sinä et ole tehnyt Kristuksen rakkauden katselemisessa ja tuntemisessa. Sillä kaikki jumalanpalwelus, paitsi Kristuksen werellä priiskotettua omaatuntoa, on kuollut työ (Hebr. 9: 14; wertaa 10: 22).

34 §. Sitä wapaan tahdon oppia autuuden tiellä, josta niin paljon puhetta on pidetty, on helppo kumota ja wääräksi näyttää sekä Pyhästä Raamatusta, että sen sielun koettelemuksesta, joka joskus hengellisesti on lähestynyt Jesusta Kristusta, omistaaksensa itsellensä Hänen ansiotansa ja antautuaksensa Hänen wanhurskautensa alaiseksi. Kristus on paljo jalompi Persoona, kuin että wiheliäinen luonto taitaisi antautua tuttawuuteen Hänen kanssansa ja Häneen tarttua. Niin äärettömän Pyhä on Hän, ettei wiheliäinen luonto (luontona) ensinkään woi rohjeta katsella Häntä. Hän on myös niin käsittämättömästi hywä, ettei luonto ikänänsä taida uskoa sitä, kun nimittäin koko hänen synninmuotonsa oikein tulee Hänen silmäinsä eteen.

Luonnolle on Kristus ylön korkea ja niin kirkas, ettei se rohkene tarttua Häneen. Tässä täytyy ensin jotakin jumalallista tulla sieluun, ennenkuin luonto woipi Häntä käsittää.⁵⁷) Niin peräti mahdotonta on paljaan luonnon woida Häntä katsella ja käsittää.

35 §. Se Kristus, jota luonnollinen wapaa tahto woi käsittää, on, niin sanoakseni, ainoastaan Luonto-Kristus, jonka ihminen tekee itsellensä,⁵⁸) ei Isän Jumalan ja Herran Kristus, ei Jesus eläwän Jumalan Poika, jonka tykö ei kukaan taida tulla, ellei Isä häntä wedä (Joh. 6: 44, 46; wertaa Math. 11: 27).⁵⁹)

36 §. Wihdoin, etsi ja hae Kristusta joka päiwä Raamatusta; niinkuin kulta wuoressa, siinä on Kristuksen sydän kätkettynä.

Ole walpas sotimaan erittäin niitä syntejä wastaan, joihin sinä luonnonlaadultasi olet taipuwainen; katsele niitä oikein inhottawaisuudessansa; siten eiwät ne ikänänsä wallalle pääse.

Pysy aina köyhässä, nöyrässä ja särjetyssä sydämen tilassa, jokaisesta erhetyksestä murheellisena, kaikkia sisällisiä liikutuksia tarkkaawana sekä walmiina kalliimpia armoittamisia wastaan ottamaan.⁶⁰)

Älä pidä mitään syntiwelkaa olallatunnollasi; käytä niihin wiipymättä Kristuksen weren lääkettä.⁶¹) Jumala antaa syntiwelan tulla raskaaksi omassatunnossa juuri sentähden, että sinun pitää katsella Kristusta ylennettynä waskikäärmeenä.

37 §. Älä mittaa Kristuksen rakkautta sen mukaan, mitä tykönäsi tunnet, waan Hänen lupaustensa jälkeen. Kiitä Jumalaa siitä, että Hän tempaa kaikki wäärät tuet altasi, kiitä Häntä jokaisesta wälikappaleesta, jolla Hän pitää sieluasi alati walweilla Kristusta katselemaan. Sairaus ja kiusaus on suruttomuutta ja kewytmielisyyttä parempi.

38 §. Penseästä ja huolettomasta mielestä tulee wihdoin rietas ja ylpeä henki, joka samalla taitaa rukoilla ja syntiä tehdä. Penseys on hengellisen elämän myrkky ja rutto. Jollei kaikissa toimituksissa tätä myrkyllistä juurta lakkaamattoman Kristuksen kanssa seurustelemisen ja Hänen alinomaisen katselemisen kautta sydämestä rewitä pois, niin tulee tuo juuri yhtä wäkewämmäksi ja juurtuneemmaksi siten, että sinä senkaltaisesta mielessä mielistyt ainoastaan seurakunnan ulkonaiseen yhteyteen ja nautit Sakramentteja.⁶²)

39 §. Älä punnitse armolahjojasi, niitä muiden ihmisten armolahjoihin werraten, waan katso, kestäwätkö sinun armolahjasi Jumalan sanan waatiman koetuksen ja owatko ne sen kanssa yhtä pitäwät.

Tee mitä sinun tulee tehdä kaikella ahkeruudella ja uskollisuudella ja pidä siitä huolta, että sinun toimituksesi olisiwat sinulle arwoisat ja tärkeät; mutta pelkää yhtä paljon uskalluksesi panemista hywiin töihisi, kuin lohdutuksen ja ilon löytämistä synnissä. Kaikki lohdutus, joka ei tule Kristuksesta, tulkoon se mistä tahansa, on kuolettawainen.

Ole alati rukouksessa, muutoin et woi säilyttää yhteyttä Jumalan kanssa. Millainen sinä olet rukoillessasi kammiossasi ja kotonasi, senkaltainen olet sinä myös kaikessa muussa julkisessa Jumalan palweluksessa.

40 §. Älä arwostele hywiä töitä sen paljon hälinän mukaan, joka niistä tawallisesti nousee, waan sydämen nöyrän tilan ja siihen yhdistyneen Kristuksen katselemisen mukaan.

Pelkää ja kammoksu suuria lahjoja ja töitä.⁶³) Muutaman suuren pyhän miehen oli tapana sanoa, että hän pelkäsi enemmän hywiä töitänsä kuin syntejänsä; hywät työt wietteliwät häntä usein ylpeyteen, mutta synnit pitiwät häntä aina nöyryydessä.

41 §. Kokoa itsellesi Kristuksen rakkauden osoituksista aarre;⁶⁴) nuo rakkauden osoitukset tekewät sydämen Häntä kohtaan nöyräksi, ja sulkewat sen synniltä. Älä ylönkatso pienempiäkään, äläkä wähimpiäkään armon osoituksia ja tuntomerkkejä. Jumala woi antaa sinun joutua sellaiseen tilaan, jossa ne sanat, joita nyt pidät pienimpinä, tulewat sinulle hywään tarpeeseen, niin ettet kaikkeen maailman kunniaan tahtoisi waihtaa sitäkään, joka seisoo 1 Joh. 3: 14, nimittäin weljiesi rakastamista.

42 §. Puolusta waan puolustamistasi totuutta, äläkä poikkea hiuskarwaakaan siitä (Luuk 9: 26; 12: 8, 9), mutta kawahda wihan wallassa ja pilkan himosta sitä tekemästä. Tue langenneita ja auta heitä jälleen oikealle tielle sillä sydämellisellä laupiudella, jolla Kristus sinua on armahtanut. Auta murretuita ja katkenneita jäseniä jälleen sijallensa Ewankeliumin armolla.

Sinä ylpeä henki! Älä ylönkatso heikkoja pyhiä! Sinä woit joutua siihen tilaan, että toiwoisit olewasi pienin heidän joukossansa.

Sääli uskollisesta sydämestä muiden heikkoutta, mutta tutki paljo tarkemmasti omia wirheitäsi. Käy ahkerasti sairaita ja hyljätyitä sieluja terwehtimässä, sillä kokemus on heitä paljon opettanut.

43 §. Pysy kutsumuksessasi. Käytä itseäsi yhtä kiitollisen ja uskollisena omaisiasi kuin Herraakin wastaan. Tyydy wähään ajallisissa; tulet sinä wähemmälläkin toimeen. Pidä paljona sitäkin wähää omaisuutta, joka sinulla on maallista etua, sillä sinä olet pienimpäänkin mahdoton; mutta jos sinulle suodaan tawaraa, niin älä pidä sitä sentähden halwempana, äläkä tule sentähden huolimattomaksi, että Kristus on niin rikas ja antelias (2 Kor. 6: 1).

Pidä jokaista itseäsi parempana; ole aina itse itsellesi wastenmielinen, ikäänkuin ansaitsisit tulla kaikkien Pyhäin jalkain alle poljetuksi.⁶⁵)

Aseta aina silmäisi eteen maailman turhuutta ja katoawaisuutta, joitten alaisina kaikki maalliset kappaleet owat, äläkä rakkaudellasi mitään muuta halaja kuin Kristusta.

Pidä sitä pahimpana, että sinun täytyy nähdä Kristuksen olewan maailmalle niin perin tuntemattoman, että niin tuiki harwat Häntä kyselewät. Jokainen turhuus ja jaaritus kelpaa maailmalle paremmin kuin Hän. Jokaiselle suruttomalle sydämelle on Kristus wanha taru ja Raamattu tyhjä, perusteeton juttu.

Anna sen ajatuksen käydä kipeästi sydämellesi, että monta kastettua kristittyä tosin on seurakunnan ulkonaisessa yhteydessä eikä kuitenkaan armon alaisena; heillä on paljon huolta welwollisuuksista ja kuuliaisuudesta, mutta wähän huolta Kristuksesta, eiwätkä tiedäkään, mitä Ewankeliumin armo on.

Walmista itseäsi ristiä wastaanottamaan, terwehdä mielihywällä sitä tulemastansa, kanna sitä niinkuin Kristuksen ristiä kantaisit; ilolla, olkoonpa se sitte pilkkaa, iwaa, häwäistystä, ylönkatsetta, wankeutta ynnä muuta senkaltaista. Pidä waan siitä hywin huolta, että se on Kristuksen eikä sinun itsesi tekemä risti (1 Piet. 4: 15, 16).

44 §. Kristuksen ristin ylistystä estetään siten, että syntiä tehdään.⁶⁶) Wähin, wastoin welwollisuutta, parempaa tietoa ja ymmärrystä, tapahtuwa totuuden laiminlyöminen (Math. 5: 19), taitaa yhtä hywin sytyttää helwetin omassatunnossasi, kuin tieten tapahtuwa suurimpain syntien ehdollinen harjoitus.

Jos sinä olet helwetin kidasta temmattu ja Kristuksen helmoihin saatettu ja niin muodoin saanut sijaa Ruhtinasten joukossa Jumalan huoneessa, ah! kuinka pitäisikään sinun kaikessa elämässäsi laupiuden todistuksena ja esikuwana käyttäytyä. Sinä lunastettu ja pelastettu sielu! Missä äärettömässä kiitollisuuden welassa oletkaan Kristukselle! Minkä mallikelpoisen käytöksen pitäisi siis osoittautua kaikessa sinun waelluksessasi ja jokaisessa hywässä työssä? Eikö jokaisen pyhäpäiwän pitäisi olla sinulle kiitosjuhlana, weisataksesi Hallelujaa! Mikä taiwas maan päällä onkaan Kristuksen seurakunnassa jäsenenä oleminen ja Hänen, Enkelien ja Pyhäin yhteydessä seisominen! Herran ehtoollisella käydessäsi, kuinka pitäisikään sinun sielusi silloin siihen ijankaikkiseen rakkauteen upota, ikäänkuin olisit Kristuksen kanssa haudattu, kaikista muista kappaleista kuolleena ja irroitettuna, paitsi Hänestä.

Niin usein kun ajattelet Häntä yksinänsä, hämmästy ja ihmettele Hänen suurta armoansa, Hänen armonsa korkeutta ja awaruutta. Jos sinun syntiwiheliäisyytesi jälleen ilmaantuu, niin luo heti katseesi Kristukseen, joka on sinulle kaikki anteeksi antanut, ja kun tunnet ylpeäksi tulewasi, niin katsele Kristuksen armoa, Hän on totisesti sinut notkistawa ja jälleen tomuihin jalkainsa eteen heittäwä.

45 §. Älä ikänänsä unhoita sitä hengellistä kihlauksenaikaa, jolloin sinä olit paljaana ja alastomana, waan Hän werhosi sinua (Hes. 16: 8, 9). Onko mahdollista, että sinulla sen ohessa woi olla yhtään ainoaa ylpeää ajatusta. Muista Häntä, jonka käsiwarret owat käsittäneet sinua ja pidättäen estäneet sinua kadotukseen wajoomasta, Häntä, joka on sinun sielusi sywästä helwetistä pelastanut (Ps. 86: 13).

Kiitä Häntä niin, että kiitoksesi soipi kaikkein Enkelitten ja ihmisten korwissa (Ps. 148), ja weisaa ijankaikkisesti Hänen kunniastansa ja armostansa (Ps. 89: 2, 3).

Waella alituisessa nöyryydessä ja rukouksessa, waella Jumalan armokaswoin edessä sellaisena, jonka päälle woideöljy on wuodatettu.

Älä koskaan unhota syntejäsi ja Kristuksen anteeksi antamusta, rikoksiasi ja Kristuksen ansiota, heikkouttasi ja Kristuksen woimaa, ylpeyttäsi ja Kristuksen nöyryyttä, monia erhetyksiäsi ja Kristuksen hywittämistä, syntiwelkaasi ja Kristuksen weren alituista wuotamista, horjumistasi ja Kristuksen auttawaa tukemista, puutteitasi ja Kristuksen täydellisyyttä, kiusauksiasi ja Kristuksen sydämellistä armahtamista, ilkeää saastaisuutta ja Kristuksen wanhurskautta.

46 §. Autuas sielu! jonka Kristus sellaisena löytää, ettei sinulla ole omaa wanhurskautta (Fil. 3: 9); waan että sinä olet se, joka on pessyt waatteensa ja ne Karitsan weressä walkaissut (Ilm. k. 7: 14).

Mutta sinä walitettawa ja wiheliäinen uskolaiseni, joka et tunne Ewankeliumia sisällisesti tykönäsi!⁶⁷) Älä tyydy siihen, että seurakunta antaa sinun olla yhteydessä; sinä taidat seurakunnassa saawuttaa tarkoituksesi ja yhtä hywin tulla hyljätyksi Kristuksen tuomiopäiwänä; sinä woit kyllä olla kastettu, etkä kuitenkaan ole tullut Jesuksen ja Hänen priiskoituswerensä tykö (Hebr. 12: 24). Kaikki oma waikutus ja ahkeroiminen ilman Kristuksen wertä, ansoita ja wanhurskautta, (jotka kuitenkin owat Ewankeliumin pääosia), owat Ewankeliumista erehtywäisiä ja jättäwät sielun epäilyksen ja tietämättömyyden waiwaamaan tilaan. Kun epäilyksiä aikanansa ei kukisteta, muuttuwat ne sydämen penseydeksi, joka on erittäin waarallinen tauti.

Älä tee pilkkaa kirkonmenoista; ole ahkera Jumalisissa tutkistelemuksissa ja rukouksissa. Käy ahkerasti niissä tilaisuuksissa, joissa saatat kuulla jotain hywää. Opetus, neuwo, nuhde, kehoitus ja lohdutus owat meille yhtä tarpeellisia kuin sade ja kaste, tihkusade ja rankkasade owat yrteille ja ruohoille (5 Moos. 32: 2). Tee kaikki askareesi sydämestä, ikäänkuin sinä palwelisit Kristusta ja sinulla olisi suorastansa itse Hänen kanssansa tekemista, niinkuin sinä näkisit Hänen ja Hän sinun ja sinä niin ottaisit kaiken woiman Häneltä (Kol. 3: 17, 23, 24).

47 §. Ota waari niistä pyhistä liikutuksista hywään päin, jotka ilmaantuwat sielussasi. Pidä suurimpana laupiutena pieninkin hywä ajatus, jonka sinä käsität Kristuksesta, ja halwinkin hywä sana, jonka sinä wilpittömästä sydämestä puhut Hänestä. Oi! kiitä Jumalaa siitä.

Katso, etsiikö koitto ylhäältä joka päiwä sinua (Luuk. 1: 78) aamukasteellansa, että itkisit syntejäsi; ja koittaako tuo kirkas kointähti Jesus alati sinulle uutta armoa ja rauhaa jakamalla niin, että Hän ystäwällisesti ikäänkuin terwehtii sielua kaikissa sen toimituksissa.⁶⁸)

Jokainen harjoitus ja työ, joka ei tee ihmistä palawammaksi hengessä, tekee hänet lihallisemmaksi; ja joka häntä ei wirwoita, eikä omissa silmissänsä halwenna, se joko penseyttää ja kuolettaa, eli elättää salaiseen ylpeyteen.

48 §. Juudas taitaa tosin pistää kätensä watiin ja ulkonaisesti nauttia hänelle tuotuja kalliita etuja, niinkuin Kastetta, Ehtoollista ja Seurakunnan yhteyttä, waan Johannes nojautuu Kristuksen rinnoille (Joh. 13: 23). Tämä käytös on ewankeliumillinen, jossa meidän on rukoileminen, Jumalan sanaa kuuleminen ja kaikki meidän työmme ahkeruudella toimittaminen. Ei mikään ole niin woimallinen sulattamaan sydämen kowuutta, waikuttamaan hiljaista synnin katumusta sekä parantamaan mielen penseyttä ja huolettomuutta, (joka juuri on kristillisyyden pahin myrkky), kuin Kristuksen rinnoille nojautuminen. Tämä taitaa oikein perin pohjin nöyryyttää sielun, tehdä sen sydämestä Kristuksen ystäwäksi, ja waikuttaa, että synti tulee sille kauhistukseksi; se taitaa mitä kauhistawimmastakin helwetin kekäleestä tehdä kirkkaan ja ihanan Kristuksen kuwan (Hesek. 16: 8 - 13; Juud. 21 - 23; Ps. 45: 10).

Älä siis koskaan ajattele sielusi asian olewan sellaisen kuin sen olla pitäisi, ja olewasi kristitty, joka olet jonnekin ennättänyt, ennenkun olet tullut niin kauwas, että sinä itse näet ja tunnet istuwasi Kristuksen helmassa, joka on Hänen Isänsä helmassa (Joh. 1: 18).

Tule ainoastaan ja rukoile Isää, että Hän kirkastaisi Kristuksen sinulle; niin taidat olla wakuutettu, että sinulle käy toiwosi jälkeen. Sinä et taida tulla Hänen tykönsä millään otollisemmalla rukouksella, kuin että Häneltä tätä ahkerasti anot ja pyydät; sillä juuri sentähden antoi Hän Hänen käydä ulos omasta helmastansa, että Hän olisi kaikkein syntisten silmissä ijankaikkisena Hänen isällisen rakkautensa todistuksena.

49 §. Luonnollisen auringon katseleminen heikontaa silmiä, mutta jota liikumattomammasti sinä katselet Kristusta, wanhurskautesi Aurinkoa, sitä waloisammaksi ja kirkkaammaksi tulee uskosi silmä. Katsele ainoastaan ahkerasti Kristusta, niin Hän totisesti tulee sinulle rakkaaksi ja sinä tahdot mielelläsi Häntä lähestyä. Pidä Häntä siis alituisessa muistossa; luo silmäsi alati Kristuksen wereen, muutoin tulet sinä jokaisen kiusauksen rajuilman ympäri kuljettamaksi.

Jos sinä haluat nähdä kuinka synnillinen synti on, oikein sitä kauhistuaksesi ja sentähden kyyneleitä wuodattaaksesi, niin älä rupea katselemaan syntiä yksinänsä (wert. §§ 19 ja 22 ylempänä), waan katsele ensiksi Kristusta Hänen kärsimyksensä ja sowintokuolemansa muodossa.⁶⁹)

Jos sinä halajat saada tietää kuinka kauwas sinä olet ehtinyt armon koettelemuksessa, kuinka kauwas pyhityksessä, niin älä seiso ja katsele senkaltaisia, waan luo kaikkein ensiksi katseesi Kristuksen wanhurskauteen. Katsele Poikaa, niin sinä näet kaikki; sitten wasta saat sinulle tapahtunutta armoa katsella.⁷⁰)

50 §. Uskon harjoituksessa tahdotaan kyllä mielellään ensimmäistä parasta katsella, ajatellen sen auttawan, ja siten tehdään se toiwon perustukseksi.⁷¹) Mutta mene sinä Kristuksen tykö, äläkä luo silmiäsi sinulle tapahtuneeseen armoon, äläkä siihen pyhyyteen, jonka luulet itselläsi olewan, waan syntiisi ja wiheliäisyyteesi. Ei sinulla pidä olla armon koettelemuksesi ja pyhityksesi kanssa mitään tekemistä, ennen kun sinä ensin olet saanut Kristuksen näkywiin, sillä ne ainoastaan pitäwät Kristuksen sinulta salattuna. Se, joka koettelemustensa kautta katselee Kristusta, hän on sen ihmisen kaltainen, joka näkee wedessä auringon liikkuwan ja häilywän sen mukaan kuin wesi läikkyy.

Katsele sinä ainoastansa Kristusta Isänsä ylimmäisen Armon ja Rakkauden korkealla taiwaallisella istuimella loistawana; siten näet Hänet omassa oikeassa totisessa sanomattomassa kunniassansa.

Tosin taitaa ylpeys ja epäusko wietellä sinua katselemaan jotakin, jota sinussa itsessäsi olisi; mutta usko ei tahdo millään muotoa katsella mitään muuta kuin Kristusta yksinänsä; usko onkin, niin sanoakseni, nielewä sekä sinun pyhyytesi että sinun syntisi; sillä Jumala on tehnyt Kristuksen sekä pyhyydeksi että synniksi meidän edestämme; meidänkin pitää juuri sentähden kumpanakin wastaan ottaa Hänet (1 Kor. 1: 30; 2 Kor. 5: 21).⁷²) Se, joka omaa pyhyyttänsä rakentaa, ajatellen pitäwänsä sitä tarkoituksenansa ja woiwansa itseänsä sillä lohduttaa, hän pystyttää suurimman epäjumalan, joka kuitenkin kerran on lisääwä hänen epäilystänsä ja peljästymistänsä. Jos sinä waan luot silmäsi pois Kristuksesta, niin wajoot sinä, samoin kuin Pietari, samassa silmänräpäyksessä epäilykseen (Math. 14: 31).

51 §. Totiselta kristityltä ei puutu lohdutusta milloinkaan pikemmin, kuin juuri silloin, kun hän siten luopuu Ewankeliumin järjestyksestä ja tiestä, että hän omassa wanhurskaudessansa peilailee itseänsä ja luo katseensa pois Kristuksen täysin kelwollisesta wanhurskaudesta; se on, hän tuntee paremmin näkewänsä yön walossa kuin kirkkaan puolipäiwän paisteessa. Se hunaja, jota sinä imet omasta wanhurskaudestasi, tulee kerran sinun sielullesi mitä karwaimmaksi sapeksi, ja se walkeus, jonka sinä siitä lainaat waeltaaksesi siinä, muuttuu synkimmäksi pimeydeksi.

Se on perkeleen kiusausta, kun hän yllyttää sinua jäämään armossa saamiesi tietojesi ja koettelemustesi nojaan, niistä saadaksesi lepoa ja lohdutusta sielullesi. Sitä wastoin tulee Isä ja kuwaa sinulle sanassa uudestaan Kristuksen armon, joka on paljon rikkaampi ja jalompi, kun sinä taidat ajatellakaan, ja joka Häntä äärettömästi miellyttää, koska Hän käskee sinua tutkistelemaan yksinänsä Kristuksen wanhurskautta, sillä mitä Hän käskee, sen antaa Hän myös, (Math. 7: 5); ja tämä on autuaallinen herätys ja liikutus sekä hiljainen kuiskaus, joka nuhtelee sinun epäuskoasi. Seuraa sinä sen pienintäkin wiittausta, noudata sitä ahkerasti rukoillen ja pidä sitä werrattoman kalliina tawarana. Se on sinulle wakuutena siitä, että sinulle on wielä suurempi armo aiwottu.

52 §. Kun sinä mielelläsi tahdot rukoilla, etkä kuitenkaan taida, waan olet sentähden murheellinen ja surunalainen, katsele silloin edestäsi rukoilewaa Wapahtajaasi, joka alati rukoilee hywää puolestasi Isän tykönä (Joh. 14: 16; luku 17; Room. 8: 34; Hebr. 7: 25). Mitä taitaa sinulta silloin puuttua? Jos sinä tulet lewottomaksi, niin luo katseesi Kristukseen, joka totisesti on sinun rauhasi (Ef. 2: 14), ja joka taiwaaseen mennessänsä on jättänyt sinulle rauhansa perinnöksi, ja useimmat kerrat kieltänyt sinua syntisellä tawalla ja epäuskoisella pelolla ensinkään itsellesi tuottamasta senkaltaista lewottomuutta, että sinun lohdutuksesi ja uskosi siinä karsisi hätää (Joh. 14: 1, 27).

Nyt istuu Hän siellä ylhäällä kunnian Istuimella, ristinpuussa sywimmän alentumisensa tilassa, perin juurin kukistettuansa kaiken, mikä sinua wahingoittaa ja sortaa taitaa. Kaikki sinun syntisi, kaiken hätäsi, lewottomuutesi, kaikki kiusauksesi on Hän kantanut ja, pois mentyänsä, on Hän nyt sinulle sijaa walmistamassa.

53 §. Sinä, joka pidät Kristusta yksinänsä kaikkena kaikessa sekä itseäsi peräti mitättömänä, sinä joka teet Kristuksen ainoaksi elämäksesi ja olet kaikesta muusta wanhurskaudesta kuolleena, sinä olet totinen kristitty, niitä kaikkein rakkaimpia, jotka owat löytäneet armon Jumalan tykönä, sinä olet taiwaan, rakas ystäwä.

Tuota nyt waan Kristukselle, kaiken Hänen sinulle osottaman rakkautensa edestä, se puhdas ilo, että sinä rakastat kaikkia Hänen köyhiä Pyhiänsä ja Hänen Seurakuntansa jäseniä, kaikkein huonointa ja heikointakin, heidän tietojensa ja käsityksensä eroituksesta huolimatta.⁷³) Nämätkin owat Hänen sydämeensä, samoin kuin muinoin Israelin lasten nimet Aaronin rintakiween (2 Moos. 28: 21), piirrettyinä. Anna näidenkin sentähden aina olla sinunkin sydämeesi kirjoitettuina.

Toiwottakaat Jerusalemille rauhaa; he menestykööt, jotka Sinua rakastawat!

Sivun alkuun

KALLIIT HUNAJAN PISARAT

Kalliosta Kristuksesta

eli
Lyhykäinen waroitussana kaikille
Pyhille ja syntisille.

Sisältö

Muutamia tietoja
Tuomas Wilcocks'ista

Kirjantekijän alkulause

KALLIIT HUNAJAN PISARAT

Kalliosta Kristuksesta

eli Lyhykäinen waroitussana kaikille Pyhille ja syntisille.

Sisältö

Muutamia tietoja Tuomas Wilcocks'ista

Kirjantekijän alkulause

eli
Lyhykäinen waroitussana kaikille
Pyhille ja syntisille.

Muutamia tietoja
Tuomas Wilcocks'ista