Etukansi

Risto Santala

"Taivasten valtakuntaa vastaan hyökätään"

© Risto Santala 1965

Kirjana julkaissut Kansan Raamattuseuran säätiö 1965

Sisällys

Esipuhe
Taivasten valtakuntaa vastaan hyökätään
Myyttimiehistä ja heidän pyrkimyksistään
Saksalainen uskonto esimerkkinä luonnollisen ihmisen uskonnosta
Teologian tragedia - Dietrich Bonhoeffer
Rehellinen Jumalan edessä
Varo niitä ihmisiä, joiden Jumala on maassa
Mitä me siis tähän sanomme

ESIPUHE

Kristillinen seurakunta on meidän aikanamme uuden vaiheen edessä, jolle on ominaista, että ihminen kasvaa ja Jumala pienenee - ihmistä puetaan ja Jeesusta riisutaan. Aikamme moderni ihminen on näkevinään Jumalassa lastenkaitsijan, jonka holhouksesta täytyisi irtautua. Tämä ihmisen titaaninen kasvu on johtanut kapinaan kaikkea tuonpuoleista vastaan.

Kapinan johtoon näyttävät asettuneen usein juuri jumaluusopin edustajat. Taivasten valtakuntaa vastaan hyökätään selustasta käsin.

Mutta tilanne ei ole uusi. Jo profeetta Jeremia huudahti: "Voi paimenia, jotka hukuttavat ja hajottavat minun laitumeni lampaat, sanoo Herra." Profeetta Jesajakin näki saman ilmiön: "Tämän kansan johtajat tulivat eksyttäjiksi, ja johdettavat joutuivat hämminkiin."

Juuri se on antikristillisyyttä, että ihminen astuu Jumalan valtaistuimelle: hän "korottaa itsensä yli kaiken" ja julistaa lopulta olevansa Jumala (2 Tess. 2: 4). Tämä "laittomuuden salaisuus", jasta myös Kuolleen meren kääröt puhuvat, "on jo vaikuttamassa" (2 Tess. 2: 7). Mutta kun evankeliumin purkumiehet toimivat, mekään emme saisi vaieta. Olen hämmästyksekseni joutunut toteamaan, että nykyinen uskonnottoman kristinuskon ja ihmisen oman kasvun linja noudattaa pääosiltaan kolmikymmenluvun saksalaisuskonnon äänenpainoja. Siksi tahtoisin varottaa: tämä on kielletty ajosuunta.

Viisaat kysyvät aina jälkeenpäin: Miksi kirkko vaikeni? Vieläkin viisaampaa olisi kysyä: Miksi vaikenemme NYT?

Kaksikymmentä-kolmekymmentä vuotta sitten Israelin lehdistössä esiintyi nimimerkki I p c h a  m i s t a b r a, jonka kirjoituksia kaikki lukivat. Tämä arameankielinen sana merkitsee 'asian esittämistä kärkevimpänä vastakohtanaan'. Tällöin lukijan on otettava omakohtainen kanta kulloinkin esillä olevaan kysymykseen.

Oheinen kirjanen ei ole vain "ipcha mistabra", sillä ei ole kysymys pelkästään jumaluusopillisen kielen ja ilmaisun ongelmasta. On kysymys itse asiasta. Jos emme huomaa tätä ajoissa, voi seuraava sukupolvi ajautua kriisiin, jollaista ei ole koettu koko ihmiskunnan historiassa. Toivon, että lukija unohtaa taitamattoman esitystavan ja kuulee varsinaisen sanottavan.

Jerusalemissa elokuun 8. päivänä 1965

R i s t o   S a n t a l a

Ensimmäinen luku: Taivasten valtakuntaa vastaan hyökätään

Sivun alkuun