Risto Santala

SAVESTA ASTIAKSI

Kuvitus: Maija Karma

Kirjana julkaissut Suomen Lähetysseura
ISBN 951-600-450-4
Päällys: Jorma Piironen

Ilmaisjakeluun vihkona julkaissut Myllypaino 1998
Kansi: Johanna Faraj

Sisällys

Esipuhe
Aarre saviastioissa (64 KB)
Valajan kädessä (66 KB)
Kun astia on rikki (79 KB)

«Savesta astiaksi« opastaa meidät Nasaretin louhikkoisilta rinteiltä alas savenvalajan yksinkertaiseen työpajaan. Näemme kuinka savi pestään ja vaivataan, pannaan syrjään kunnes se «asettuu«, työstetään valajan pöydällä, kuivataan, esilämmitetään ja poltetaan - ja rikotaankin, jotta se voitaisiin jälleen työstää jalompaan käyttöön. Tämä saven tie on myös ihmisen tie. Koemme savenvalajan työpajalla olevamme Suuren Valajamme kädessä. Ja hän puhuu.

Kun Jumala puhui Moosekselle, hän puhui hänelle «tulen keskeltä«. Ja mies sai yleisohjeekseen: «Kaikki, mikä tulta kestää, käyttäkää tulessa, niin se puhdistuu - mutta mikä ei tulta kestä, käyttäkää se vedessä« (4 Moos. 31: 23). Näin on myös ihmiselämässä.

Nämä kolme pohjoismaisilla Israel-päivillä Vivamossa kesällä 1967 pidettyä raamattutuntia ovat tarkoitetut lähinnä ahdistuneelle ihmiselle. Ahdistushan on aikamme ihmisen uskollisimpia seurakumppaneita. Sanomme silloin tällöin: Vieras tulee ajallaan ja talo elää tavallaan. Mutta ahdistus ei kysele vierasaikoja. Sillä näkyy olevan yleisavain kaikkiin koteihin. Ahdistus ei sinänsä vielä aateloi ihmistä. Mutta se kyllä riisuu. Ja juuri inhimillisen vajavuutemme ja rikkinäisyytemme keskellä voimme kokea savenvalajan huoneen läksyn. Se puhuu siitä, että ahdistuksella on tarkoituksensa. Tätä tarkoitusta olemme yhdessä etsimässä tämän kirjasemme äärellä. Suostuthan matkaseuraksemme.

Helsingissä 5. 9. 1967

R i s t o S a n t a l a

Ensimmäinen luku: Aarre saviastioissa

Sivun alkuun