Risto Santala

Seniorilähetti Risto Santala rakentaa kirjoillaan
PAPYRUSSILTAA

Kuva (50 KB)

Nimi: Risto Santala
Lempivirsi: Norjasta Suomeen tullut herätysvirsi 318, erityisesti sen 2. säkeistö: "Kun uuvun, haavoitun, huomassas, Herra sun, suuren ja siunatun, levätä saan..."
Merkittävin urheilusuoritus: Kuusi Suomen mestaruutta alle 18-vuotiaiden uimahypyissä ja selkäuinnissa.
Rakkain itsetehty huonekalu: Eteisen suuri pahkatuoli, jonka sisällä säilytetään kotitossuja.

Rovasti Risto Santalasta ei koskaan pitänyt tulla kirjailijaa. Ovi kirjoittamisen maailmaan avautui, kun hän Israelissa lähetystyössä ollessaan menetti Ismo-poikansa.

Risto ja Kerttu Santalan Heinolan kodin olohuoneesta avautuu rauhallinen näkymä Kymijoen varteen. Kerttu Santala on kattanut kahvit miehensä tekemälle visapuiselle pöydälle. Kun isäntä esittelee kotia, huomio kiinnittyy moniin muihinkin itserakennettuihin visapuisiin huonekaluihin sekä esineisiin, jotka muistuttavat yli kolmestakymmenestä Israelissa vietetystä vuodesta.

Suomen Lähetysseura lähetti Risto Santalan, hänen Kerttu-vaimonsa sekä heidän poikansa Ismon lähetystyöhön Israeliin ensimmäisen kerran 1950-luvulla.

Kolmen vuoden kuluttua Ismo sairastui vakavasti. Ennen menehtymistään hän oli useita kuukausia tiedoton.

- Se lienee ollut elämämme vaikeinta aikaa, Risto Santala muistelee.

- Ismo kuoli 30-vuotispäiväni jälkeisenä päivänä. Tulin yhtenä päivänä aikuiseksi ja opin itkemään.

Risto Santala alkoi purkaa suruaan kirjoituskoneen ääressä. Hän ei arvannut, että siinä syntyi esikoiskirja, jota on seurannut nyt jo parikymmentä muuta teosta.

Suomen Lähetysseura kustansi Ismosta kertovan kirjan Pieni astia pyhässä maassa, ja pian tekstiä pyydettiin lisää.

Käytännöllinen tutkija

Risto Santalaa ei vaivaa yksipuolisuus. Hän on huonekalujen lisäksi rakentanut mökkejä ja omakotitaloja. Nuorena hän rohmusi palkintosijoja uimahypyistä ja selkäuinnista, ja hyvin hän pärjäsi myös voimistelutelineillä.

Musiikkiakin Santala on harrastanut, opettanut israelilaispojille kitaransoittoa ja kääntänyt evankelioivia lauluja hepreaksi. Hän on myös pidetty luennoitsija, joka kiertää edelleen puhumassa. Vuonna 1992 hän jäi eläkkeelle Lahden Joutjärven kirkkoherran virasta.

Israelissa Risto Santalassa syntyi rakkaus heprean kieleen ja juutalaisten pyhiä kirjoituksia selittävään kirjallisuuteen. Hänen työhuoneestaan löytyykin Suomen parhaimpiin kuuluva juutalaisen kirjallisuuden kokoelma.

Kun Santala palasi Suomeen kolmannelta Israelin komennukseltaan, hän otti vastaan Helsingin Raamattukoulun rehtorin tehtävät. Tuona aikana syntyivät hänen tunnetuimmat kirjansa, alun perin hepreaksi kirjoitetut Messias Vanhassa testamentissa ja Messias Uudessa testamentissa.

Kirjat kuuluvat kristinuskon juuria käsittelevään sarjaan, jonka neljäs osa, Messiaan ateria (Kuva ja Sana 1999) kuvaa Herran pyhän ehtoollisen salaisuutta juutalaisen pääsiäisaterian ja eri kirkkojen ehtoollisopetuksen valossa.

Silta lupauksesta täyttymykseen

Juutalaisten on sanottu palaavan omaan maahansa papyrussiltaa pitkin. Risto Santala on rakentanut teoksillaan papyrussiltaa Vanhan testamentin messiaslupausten ja niiden Uudessa testamentissa ilmoitetun täyttymisen välille. Monet juutalaiset hurskaat ovat Santalan kirjoitusten avulla löytäneet Jeesuksessa sen messiaan, josta Vanha testamentti puhuu. Kirjoja on käännetty myös englanniksi, viroksi ja venäjäksi.

Kristillisessä julistus- ja opetustyössä saisi Santalan mielestä paneutua nykyistä enemmän raamatunselittämisen juutalaisiin juuriin.

Kun Sveitsin Bosseyssa pidettiin vuonna 1982 Luterilaisen Maailmanliiton Kirkko ja juutalaiset -komitean kokous, Santala oli komitean jäsenenä hyvin tyytyväinen kokouksen päätöslauselmaan. Siinä muistutettiin, että muinaisten juutalaisten oppineiden Vanhan testamentin tuntemus voi rikastuttaa kirkkoa ja antaa syvemmän ymmärryksen sen omista raamatullisista juurista.

- Tästä syystä olen joutunut vehtaamaan myös pölyisissä kirjastoissa, Santala virnistää.

Israel-innostus voi kiehua yli

Risto Santalan mieltä lämmittää suomalaisten kristittyjen Israel-rakkaus, mutta tässäkin on hänen mielestään välillä jouduttu syrjäpoluille.

- On uskovia, jotka ovat kääntyneet juutalaisuuteen ollakseen parempia kristittyjä. Kun messiaaniset juutalaiset tulevat Amerikasta Israeliin, he tahtovat todistaa juutalaisuuttaan varustautuen viitan tupsuilla, kipalakilla ja muulla rekvisiitalla. En ole koskaan käyttänyt kipaa tai rukousliinaa esitellessäni juutalaisuutta. Samoin olisi outoa, jos juutalainen käyttäisi lipereitä tai albaa puhuessaan kristityistä

- Kun Australiassa, Venäjällä tai Israelissa on yritetty perustaa kristillisiä synagogia tai synagogakouluja, ne ovat aina tukehtuneet omaan mahdottomuuteensa. Ei uutta viiniä voi panna vanhoihin leileihin. Israel-rakkauden tulisi perustua yhteiseen uskon perintöön eikä inhimillisiin mieltymyksiin.

Kirkollinen myssypuolue harmittaa

Risto Santalasta löytyy tarpeen tullen annos kirkollista taistelijaa. Kun nuoret liberaalit alkoivat 1960-luvulla "riisua kristinuskoa myyteistä", Santalaa harmitti kirkollinen "myssypuolue", joka ei ollut valmis ryvettämään vaatteitaan puolustaakseen Raamatun ilmoitusta. Siispä hänen oli itse tartuttava kynään.

Santalan mielestä uskon purkumiesten vastalääkkeenä toimii parhaiten myönteinen Kristus-keskeisyys.

Mutta mieluiten Santala sittenkin katselee kirkkomme valoisaa puolta.

- Rippikouluihimme osallistuvat muutkin kuin virallisesti kirkkoon kuuluvat, radiosta tulee aamuin illoin harrasta musiikkia ja hartauspuheita. Ja kyllä pääosa papistostamme on hengellisesti motivoitunutta. Ei tässä ole syytä mihinkään jeremiadiin.

- Varsinainen vikamme on siinä, että saarnat ja hengelliset kirjoitukset eivät aina motivoidu Raamatusta käsin. Ne voisi pitää sellaisinaan muhamettilaisessa moskeijassa tai juutalaisessa synagogassa, kunhan niihin lisäisi joitain siveellisiä elämänohjeita.

Santala muistuttaa, että arvostelun pitää aina heijastaa "rakkauden kautta vaikuttavaa uskoa".

- Pelkään kuitenkin, että olemme niin hienohipiäisiä, ettemme siedä pienintäkään arvostelua. Pappeina saatamme noutaa, kuten Aaronin pojat tekivät, omat hiilipannumme ja kantaa näin vierasta tulta Herran eteen. Jo profeetta Malakia varoitti, että voimme saattaa opetuksellamme monet kompastumaan.

Saarnan tulee herättää

Risto Santalan nuoruuteen kuuluu innokas toiminta katulähetystyössä, olipa hän mukana perustamassa Nuorten katulähetystäkin.

- En tiedä olenko evankelista. Mielestäni jokainen kirkkosaarna on luonteeltaan herättävä ja rakentava. Minulla on aina ollut kaksi päätavoitetta. Yritän sanoa, miten puheena oleva asia liittyy Kristus-uskoon, ja toisaalta yritän löytää jokaisesta tekstistä sen sielua hoitavan sanoman.

- Raamattu käyttää sanaa ratkaista vain siinä yhteydessä, että Jumala ratkaisee kohtalomme. Sisäinen uudistus ei ole ihmistahdon vallassa. Hengellinen herätys on Pyhän Hengen työtä.

Santala muistuttaa, että Uusi testamentti puhuu parannuksesta, itsensä kieltämisestä, Kristuksen ikeen ottamisesta, kaidasta tiestä ja Kristuksen seuraamisesta. Vanha testamentti puolestaan puhuu lupausten täyttämisestä Herralle. Ratkaisukristillisyydelle ei Santalan mielestä löydy raamatullista pohjaa.

- Pääasia on, että ihmiset ihastuisivat Raamatun omaan sanomaan. Jos julistaja ei ihastele Vanhan ja Uuden testamentin sielunhoidollista sanomaa, kuinka kuulija voisi siitä syttyä.

Rakas Kerttu

Moni on pannut merkille Risto Santalan puheista ja kirjoista merkille hänen hellät ja kauniit sanat vaimostaan Kertusta. Miehen työhuoneesta löytyy elämäntoverista useampikin kuva.

- Parasta mitä arkinen elämä on minulle antanut, on oma puolisoni. Avioliiton hoitamisen ohjeeksi kelpaa parhaiten Lutherin Katekismuksen ohje, että 'itsekukin aviopuolisoansa rakastaa ja kunniassa pitää'. Tavallinen toisen huomioiminen ja kohteliaisuus on parempi yleislääke kuin asperiini.

Tyttären pojille omistetussa kirjassa Elämäni perintö ukki neuvoo jälkeläisiään: "Miehen arvo punnitaan siinä miten hän kohtelee vaimoaan ja miten hän hoitaa perhettään".

DANIELLE MIETTINEN

Risto Santalan haastattelu Kotimaa-lehden numerossa 31/2000.

Sivun alkuun