Risto Santala: JESAJA 53

Niin runneltu oli hänen muotonsa

"Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva. Niinkuin monet kauhistuivat häntä - sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo - niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita."

Kuulimme juuri nuorten laulavan: "Jeesus elämäsi muuttaa, sua ristin luokse oottaa." Tämän Kallion kirkon alttaritaulu liittyy samaan sanomaan: Jeesus odottaa meitä ristin luona. Puhumme kahdeksana iltana ristin sanomasta. Kuulemme kärsivän Kristuksen sanaa ahdistetulle. Kristuksella on asiaa aikamme ihmiselle.

Ensimmäiseksi illaksi on varattu juuri lukemamme johdanto, joka esittelee Herran kärsivän palvelijan. Jesaja kuvaa Kristusta runnellun ja ahdistetun ihmisen asianajajana.

Kerran muuan etiopialainen Kandaken hoviherra tuli Jerusalemiin rukoilemaan. Paluumatkallaan nykyajan ihmiselle lehdistä tutuksi tullutta Gassan tietä hän luki Jesajan kirjan 53. lukua. Jumala johti Filippuksen samalle tielle. Ja Filippus tarjoutui peukalokyytiläiseksi. Kun hän kuuli tummaheimoisen hoviherran lukevan Jesajan kirjaa, hän kysyi: "Ymmärrätkö myös, mitä luet?" Tämä vastasi: "Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta." Ja hän pyysi Filippusta istumaan vierelleen.

Rakkaat ystävät. Minut on nyt aivan kuin pantu istumaan teidän viereenne. Tahtoisin kertoa teille viikon ajan, mitä tämä Jesajan kirjan 53. luku on puhunut kautta aikojen ja mitä se yhä kertoo oman aikamme ihmiselle. Nämä asiat ovat saaneet uuden hohteen toimiessani lähetyssaarnaajana Israelissa. Yritän puhua vain asiaa. Monta kertaa meillä on samanlainen harhakäsitys kuin eräällä saksalaisella saarnamiehellä. Hän sanoi, että saarnatuoli on ainoa paikka, jossa järjen saa jättää syrjään. Ei kai sentään näin ole. Kyllä kristillinen julistus on täyttä asiaa. Tämä asia on annettu meille Raamatussa. Ensimmäiset apostolit eivät tunteilleet. Te tunnette Stefanuksen saarnan Apostolien tekojen 7. luvusta. Pelkäänpä, että jos joku lukisi vaalisaarnakseen Stefanuksen puheen, hänestä ei tulisi koskaan kirkkoherraa Suomen Siioniin. Stefanuksen puhe oli pelkkää historiaa, pelkkää pelastushistoriaa. Tunne-elämä painettiin siinä taka-alalle, ja Jumalan sana kohtasi kuulijan. Vasta loppukehotuksessaan Stefanus sanoi lempeään tapaansa: "Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta!" Käyköhän meillekin näin?

Mikä sitten on Jesajan kirjan Kristus-hymnin perussanoma? Kenestä tämä luku puhuu? Johdannossamme sanotaan: "Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva." Tämän jälkeen seuraa Raamatussa parikin ajatusviivaa ja maailmanhistorian järkyttävin paradoksi, vastakkaisasetelma: "Niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa; hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo." "Niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat." "Hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä, mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä."

Tässä on evankeliumin "yllätys-yllätys". Ihmissydän ei ole voinut kuvitella etukäteen Kristuksen kärsimysten järkyttävyyttä. Nyt näemme ristin tapahtumat edessämme.

Vanhastaan on väitelty, onko tässä kysymys yksityisen henkilön vai Israelin kansan kärsimyksistä. Jerusalemissa sijaitsevassa kansakoulussamme saivat oppilaat lukea koulukirjoistaan, että tämä Raamatun luku puhuu Israelin kansan kohtaloista. Se kärsi muiden kansojen syntien vuoksi sovittaakseen näiden rikokset. Kuitenkin Raamatun uhrilait edellyttävät sovittajalta virheettömyyttä ja synnittömyyttä. Eikä kukaan juutalainen tahdo väittää, että hänen kansansa olisi synnitön. Tämä tulkinta on kuitenkin löydetty, ettei tämän luvun lukija joutuisi ajattelemaan Kristuksen kärsimystietä. Nykyään on kuitenkin Israelin radiosta tullut jo parikin kertaa keskustelu tästä luvusta. Siinä on myönnetty, että luvussa voidaan puhua myös yksityisen henkilön kärsimyksistä. Silti yksinkertaisinta olisi tehdä niin kuin synagoogassa on vanhastaan tapana. Kun viikoittain tapahtuvassa Vanhan testamentin jatkoluvussa, jota kutsutaan nimellä "haftaroot", päästään Jesajan kirjan 52. luvun loppupuolelle, siitä hypätään suoraan 54. luvun alkuun. Näin väitettiin koko ongelma. Itä-Euroopan hurskaiden "jeshivakouluissa" on lapsia rangaistu siitä, jos heidät on tavattu lukemasta itsenäisesti profeettakirjoja. Nimenomaan Jesajan kirjan Kristus-hymni on kääntänyt hyvin monta juutalaista katselemaan Jeesuksen kärsimyshistoriaa.

Mitä lieneekään Filippus sanonut Etiopian hoviherralle körötellessään hänen kanssaan Gassan tiellä? Saattoiko hän viitata oman aikansa oppineiden mielipiteisiin? Kyllä. Löydämme Jeesuksen ajalta pari mielenkiintoista viitettä, jotka liittyvät kärsivän Herran palvelijan kuvaan. Kristillisen ajan taitteessa Pyhässä maassa eli kuuluisa rabbi Hillel. Hänellä oli kahdeksankymmentä oppilasta, joista kolmenkymmenen ylle oli langetettu Pyhä Henki, kuten rabbit sanoivat. He olivat yhtä viisaita kuin Mooses, "mutta viisain heistä oli Joonatan Ben Uzziel". Tämä oppilas kirjoitti profeettakirjoista selityksen. Kun hän käänsi Vanhaa testamenttia, hän lisäsi aina väliin jonkun selventävän sanan. Hän kirjoitti aramean kielellä, jotta kansa ymmärtäisi häntä ja jotta, kuten hän itse sanoi, "ei syntyisi hajaannusta oppineiden parissa". Mooseksen kirjojen selityksissään hän lisäsi merkilliset sanat 1. Moos. 3:15 jakeen yhteyteen, jossa puhutaan vaimon siemenestä, joka polkee rikki käärmeen pään. Hän selitti, että tämä vaimon siemen on "Messias-kuningas, jota haavoitetaan kantapäähän". Uusi testamentti käyttää "ainokaisesta" Pojasta sanaa, "monogenees" eli "yksinsyntynyt". Kristus otti miehuuden Pyhän Hengen kautta. Hän syntyi yksistään vaimon siemenestä, neitseestä. Tämä neitseestä syntyvä Vapahtaja on siis kärsivä.

Tämä Joonatan tulkitsi myös Jesajan kirjan 53. luvun tarkoittavan Kristusta. Kun luvun johdannossa puhutaan Herran palvelijasta, joka "on sangen korkea oleva", Joonatan alkaa tämän jakeen sanoilla: "Katso, minun palvelijani Messias menestyy." Koko luku on siis Messiaan, Kristuksen, esittelyä. Myös Israelin kansa on kärsinyt, mutta tällä kärsimyksellä ei ole sovittavaa luonnetta. Vielä yhdeksännelläkin vuosisadalla saattoi eräs juutalainen oppinut tulkita lukumme johdantoa: "Tämä on Messias-kuningas, joka on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva; korkeampi kuin Aabraham, ylempi kuin Mooses ja korkeampi kuin palvelevat enkelit." Hebrealaiskirjeenkin alkuluvut puhuvat monisanaisesti, että Kristus on korkeampi kuin palvelevat enkelit tai Mooses. Hän on kaiken yläpuolella.

Vielä 16. vuosisadalla rabbit selittivät: "Vanhemmat oppineemme ovat säilyttäneet meille vanhan perimätiedon todistuksen, että tässä on puhe Messiaasta. Siitä syystä tulee meidänkin heitä seuraten pitää tämän ennustuksen kohteena Daavidia eli Messiasta, joka on saapuva tällä tavalla." Tunnettu rabbi Leevi Ben Gershom sanoi 1300-luvulla: "Todella, Messias on tällainen profeetta, kuten luemme kirjoituksista: minun palvelijani menestyy . . . Mooses sai ihmeillään, jotka hän teki, yhden ainoan kansan palvelemaan Jumalaa, mutta Messias saattaa kaikki kansat palvelemaan Herraa."

Jesaja alkaa kuvaamalla runneltua Vapahtajaa, mutta hänellä on myös "kaikki valta taivaassa ja maan päällä". Danielin kirjan 7. luku puhuu Ihmisen Pojasta, että "kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta" ja "hänen valtakuntansa ei häviä". Kuitenkin Kristuksen suuruus näkyy hänen alennuksessaan, " . . . niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa". Siksi monet kauhistuvat ja loukkaantuvat. Tämä pahennus, skandaali, saa kuninkaatkin tukkimaan suunsa. Ristiinnaulittu Kristus on "juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus". Juutalaiset ymmärtävät, että Jeesuksen kärsimys vastaa Raamatun ennustuksia se on heille vain pahennus. Pakanasyntyiselle tällainen evankeliumi on sulaa hullutusta.

Ajatelkaa, me palvelemme muotovikaista ja runneltua Herraa. Jesaja näki Jumalan alennuksen. Hän kuuli asioita, joita ei ollut nähty tai kuultu. Myös Psalmi 22 vie meidät saman ristin äärelle. Kun roomalaiset ristiinnaulitsivat rikollisia, näillä oli oikeus lohduttaa omaisiaan ristiItä. Jeesus luki omana lohdutuksenaan 22. psalmia. Jos nainen pantiin ristille, hänet naulittiin kasvot häpeäpuuhun päin. Miehet teloitettiin ristille kasvot katsojiin päin. Silloin Jeesuksen huulilta purkautuivat ulkoaopitut sanat: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" "Minä olen mato enkä ihminen" - tämä ei ole ihmislapsen luonnollinen osa. "Minä olen ihmisten pilkka ja kansan hylky. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua." "Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki luuni ovat irti toisistaan. Minun sydämeni on kuin vaha, se on sulanut minun rinnassani. Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen."

Ajatelkaa. Ei juhlatilaisuudessa esitellä juhlan sankaria koskaan tällä tavalla. Jeesus oli mato eikä ihminen. Hän, joka on suurempi kuin Mooses, Aabraham ja enkelit, joutuu kaikkien hylättäväksi. Hän joka ei hylkää pahintakaan hylkiötä, joutuu "kansan hylyksi". Kristus ylennetään alennukseen. Tällä tavalla hänen asiansa menestyy tässä kovassa maailmassa. Veisaamme adventtivirressä: "Ei saavu mahtavasti Hän joukoin korskehin, vaan vastustajat kaikki Hän kaataa kuitenkin. Hän voittaa kärsimällä, on Hengen miekka hällä."

Kristuksen runneltu muoto olisi yllätyksenä kaikille: "Niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat!" Alkukielessä "ihmetyksiin saattaminen" on ilmaistu sanalla, joka voidaan tulkita toisinkin. Englantilainen maailma on kääntänyt tuon käsitteen joko käyttäen sanaa "startle", "säikähdyttää" tai "sprinkle", "pirskottaa". Luther korostaa sitä, että ihmisen omatunto todella "säikähtää", ennen kuin hän suostuu kääntymään Jumalan puoleen. Sana "pirskottaa" vastaa kuitenkin parhaiten heprean käsitettä ' jazzee". Rabbit viittaavat tämän jakeen tulkinnassaan "veden pirskotukseen". Hesekiel 36:25 ennustaa, että Jumala "vihmoo" kerran kansansa ylle "puhdasta vettä" tehdessään heidän kanssaan uuden liiton. Näin ollen jakeemme viittaisi joko kasteeseen tai kenties "vihmontavereen" (Hebr. 12:24 ja 1. Piet. 1:2). Mikäli on kysymys verestä, näemme tässä viittauksen Vapahtajan ylimmäispapilliseen tehtävään. Jeesuksen veri puhdistaa "monet kansat".

Ystävystyin Israelissa kristilliseen uskoon tulleeseen entiseen rabbiin, joka möi minulle ennen kuolemaansa suuren osan kirjastoaan. Kerran hän sanoi: "Tiedätkö, että ylimmäinen pappi teki ristinmerkin temppelissä?" Sanoin, etten ole kuullut sellaista. Silloin hän esitti, että Talmudissa, juutalaisten perimätiedossa, on määräys, joka koskee veren vihmontaa. Pirskottaessaan verta alttarilla pappi noudatti ohjetta, joka neuvoi: "loo lemaalaa veloo lemaattaa eella ke-matsleev", "ei ylös eikä alas vaan ikäänkuin ristin tehden". Näin veri pirskoutui tasaisesti kaikkialle.

Jesaja lupaa, että me saamme kerran "nähdä" ja "havaita" sellaista, mitä emme ole osanneet odottaa. Tähän sanaan liittyy evankeliumi. Ei sairaalta ja väsyneeltä ihmiseltä voi vaatia tekoja. Ehkä hän ei jaksa kohottaa käsiään auttajansa puoleen. Mutta riittää, kun katsomme Jeesukseen. Hänet ylennetään ristinpuulle. Ja kuka ikinä häneen katsoo, se pelastuu - aivan kuin israelilaiset kohottivat viimeisillä voimillaan silmänsä vaskikäärmeeseen, joka oli annettu heille "pelastuksen merkiksi". Jeesuksen aikana muodissa oleva Salomonin Viisauden kirja sanookin kuvatessaan erämaan myrkkykäärmeitä: "Sinä annoit heille pelastuksen merkin . . . sillä, jokainen, joka häneen katsoo, on elävä." Väsynyt kuulija: jos sinut on rusikoitu liikuntakyvyttömäksi, saat katsoa Jeesukseen.

Minkälaisen Kristuksen Jesaja näki? Heprean kielessä sanotaan Vapahtajasta: "Niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa." Sana "mushchat", "runneltu", merkitsee pilaantunutta, rappiolla olevaa, vammautunutta, raajarikkoa, joka on tyystin tärvelty ja vikautunut. Ajatelkaal Jeesusta runneltiin niin, että hän vammautui meidän tähtemme. Nyt vammautunut ihminen uskaltaa käydä Jumalan tykö. Tämä Kristus ei kelpaa kaikille. Hän ei aina kelpaa kuninkaille ja oppineille. Hän ei kelpaa kunnianhimoiselle ihmiselle, joka tavoittelee vain lähimmäistensä hyväksymistä. Kristus on vammautuneen ja vikautuneen vierellä. Lyöty ja raajarikko löytää hänessä veljen.

Itämailla ajatellaan usein, että ihmisen sisäinen suuruus heijastuisi myös hänen ulkomuodostaan. Muistatte Saulin, joka oli päätään muita pitempi. Hänestä tehtiin kuningas. Mutta Saul lankesi pian kateuteen ja ylpeyteen. Lopulta hän teki itselleen muistomerkkiä Hebronin lähellä olevalle Karmelvuorelle. Muistatte myös toisen Saulin, Sauluksen, Jeesuksen vainoajan. Hän olisi tahtonut olla samanlainen kuin nimensä ensimmäinen tunnettu kantaja. Mutta hän olikin hyvin pienikokoinen; sitähän nimi Paulus merkitsee. Paavalia kuvataan Uuden testamentin ulkopuolella "Paavalin ja Teklan teoissa". Hän oli "pieni mies, lyhyenläntä, tukankasvultaan kaljuhko, kyömynenäinen, vääräsäärinen" - sekin sanotaan. "Joskus hän oli ihmisenkin näköinen, mutta kun hän puhui, hänen kasvonsa olivat kuin enkelin kasvot." Olen käynyt apostoli Paavalin jalanjäljillä Turkissa. Hän joutui kulkemaan ylipääsemättömillä vuorilla ja louhikoissa. Hän oli vaaroissa erämaassa, vaaroissa rosvojen keskellä. Ja kuitenkin: kun Kristus teki hänestä sokean ja vielä entisestäänkin pienemmän, hän sai olla siunaukseksi. Tuo rumilus kirkasti kauneutta palvoville kreikkalaisille Kristusta.

On vapauttavaa tietää, että Jumala ei valitse sitä, joka jotain on. Kristus sekoittaa inhimilliset arvoasteikot. Hän valitsee sen, mikä ei mitään ole, saattaakseen häpeään sen, joka jotain on. Jeesus, Jumalan Suurlähettiläs, puettiin kärsimyspukuun.

Kärsivän Kristuksen odotus näkyy vanhemmassa juutalaisessa kirjallisuudessa usein yllättävällä tavalla. Babylonian Talmudin Masechet Sanhedrin 98. sivun alussa on kaksi merkillistä huomiota, jotka liittyvät Kristukseen. Siinä kuvataan Messiasta käyttämällä nimiä "Armahtaja" ja "Lohduttaja". Hänestä sanotaan: "Messias, Daavidin Poika, ei tule muutoin kuin sukupolven aikana, joka on kokonaan vanhurskas tai kokonaan syntinen, syyllinen." Tämän jälkeen kysytään, missä Messias on, ja vastataan: "Hän istuu Rooman porteilla." Kuinka hänet voisi sitten tuntea? "Hän istuu köyhien ja pitaalisten tykönä. Ja yhden hän sitoo ja toisen hän päästää."

Näettekö? Juutalainen veljemme kaipaa tätä Kristusta. Hän ymmärtää alitajuisesti, että Kristuksella on asiaa köyhille ja pitaalisille. Kristus viihtyy syntisten seurassa. Hän tahtoisi auttaa rujoa ihmistä. Nuori rikas ylimys, Franciscus Assisilainen, ymmärsi oikein Kristuksen mielenlaadun. Kohdattuaan Jeesuksen, hän ratsasti heti kotiinsa. Hän näki matkalla tiepuolessa pitaalisen miehen. Ehkä te ette ole kohdanneet pitaalisia. Tuo sairaus syövyttää useimmiten osan kasvoista, nenästä ja raajoista. He ovat kuin elävinä kuolleita. Kun Franciscus näki runnellun miehen, hän laskeutui alas ratsunsa selästä ja syleili häntä - syleili pitaalista. Vanha juutalaisuus käyttää Messiaasta joskus nimitystä "naguua", "lyöty", joka tarkoittaa myös leprasairasta. Kristus oli tullut Franciscus Assisilaisen sydämeen. Ja pian syntyi Italiaan hänen johdollaan sekä miehille että naisille pitaalisten hoitokoteja.

Kristus rakastaa muotovikaisia. Saanen olla nyt hieman epäkohtelias. Tahtoisin olla oikein rehellinen. Eikö ole niin, että ainakin kolme neljästä meistä kokee kipeästi sen, että toivoisi olevansa hieman toisenlainen: vähän pitempi, vähän kauniimpi, vähän edustavampi. Meillä on usein tällainen alemmuudentunne: en vastaa sitä tehtävää, jota edustan. Tämä alemmuudentunne ajaa monet toivottomuuteen. Kun vielä lisäksi lankeamme syntiin, itsehalveksuntamme lisääntyy. Hesekielin kirja toteaa kahdesti, että ihmisiä "kyllästyttää heidän oma itsensä" synnin vuoksi. Joillekin tulevat mieleen tästä syystä jopa itsetuhon ajatukset. "Ei kukaan synnillänsä vahvista elämäänsä." Onko tämä muotokysymys sinun ongelmasi?

Voin kertoa, että minulla oli kolmentoista iässä vuoden ajan tällainen itsensähalveksunnan vaihe. Näin, etten onnistu voittamaan sydämessäni piilevää pahuutta. Olin tuomittu ja syntinen. Naapurin hienostotätien mielestä olin varmaan kiltti poika. Nostin hattua ja avasin ovia. Kun koulussamme oli hankala opettaja, joka suuttui helposti, kuiskasivat pojat takaa: "Santala, hymyile, se leppyy." Ja niin hymyilin jäniksen hymyä rohtuneilla, haljenneilla huulillani. Se oli edustustehtävä. Mutta ensimmäinen pyhällä ehtoollisella käynti vasta vapautti minut tästä jatkuvasta syyllisyydestä. Pari viikkoa sen jälkeen vielä oikein tunnustelin rintapieltäni: eivätkö nuo asiat enää ollenkaan paina? Olin kokenut Kristuksen.

Voi olla, että jatkuva itsehalveksunta lyö leimansa myös kasvoihimme. Tunnetulla Pohjoismaiden herättäjällä Albert Lundella oli kerran kokouksia Ruotsissa. Silloin tuli kirkon etupenkkiin joitakin nuoria miehiä, jotka tahtoivat tehdä pilkkaa ja häiritä tilaisuutta. Silloin Albert Lunde kysyi, olisiko kuulijoissa joku, joka tahtoisi lukea Raamattua. Muuan näistä pojista näki tilaisuutensa tulleen. Hän astui suurieleisesti kaikkien eteen. Ja hän joutui lukemaan Jesajan kirjan kolmannesta luvusta: "Heidän kasvojensa hahmo todistaa heitä vastaan; syntinsä he tuovat julki niinkuin sodomalaiset, he eivät niitä salaa. Voi heitä! Itsellensä he pahaa tekevät." Päästyään näihin sanoihin, hän pakeni häpeillen kirkosta. Mutta jonkun päivän kuluttua hän tuli takaisin ja koki elämänsä muuttumisen.

Ehkä meidän kasvommekin todistavat, että sisäiset asiamme eivät ole kunnossa. Mutta Kristus ei halveksi halveksittua ja muotovikaista ihmistä. Vaikka olisit pitaalinen, et ole liian halpa hänelle. Hän on antanut elämänsä rakkautensa lunnaina. Ehkä olet sisäisesti vammautunut: koet epäonnistuneesi. Jeesus Kristus tarjoutuu korjaamaan asiasi. Eivät terveet tarvitsekaan parantajaa vaan sairaat. Nuoret laulavat joskus: "Lunastit huonon ja kalliiseen hintaan, kun sinä lunastit mun. Valitsit minut ja valitsit huonon, vaan on valinta sun. Kaikessa rikoin ja kaikkea puutun, vaan olen sittenkin sun." Sittenkin sinun!

Uudessa testamentissa puhutaan tästä Jumalan valinnasta näin: "Tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä" (2. Kor. 4:7). Jumala tyhjentää ihmisen ennen kuin hän suostuu täyttämään sydämemme rauhallaan. Jeesus on vammaisten Vapahtaja. Joku saattaa olla ulkonaisesti onnistunut, mutta sisäisesti hyvin, hyvin kiusattu. Juutalaiset puhuvat joskus siitä, että Jumalan sana on niin kuin vesi. Vesi valuu aina alavimpiin paikkoihin. Ja niin kuin vesi pannaan astioista halvimpaan, savesta tehtyyn, niin Jumalakin siunaa sellaista, joka on joutunut omissa silmissään vararikkoon. Jos kuulut näihin pilaantuneisiin ja rappiotilassa oleviin, sisäisesti raajarikkoisiin ja tyystin tärveltyihin, ystävä, Jeesus on sinua varten. Siksi Herramme esittäytyy runneltuna ja alennuksessaan. Hän istuu yhä pitaalisten vieressä sitoen ja päästäen. Tahdothan ottaa uskossa vastaan hänen apunsa.

Yhdymme rukoukseen:

Rakas Jeesus, tahdomme kiittää Sinua, että olet yhä syntisten ystävä ja suostut palvelemaan sisimmältään murjottua ihmistä. Anna meille anteeksi, että väheksymme niin usein elämän lahjaa. Kiitos, että olet maksanut meistä kalliin hinnan. Ja kiitos siitä, että sanot jälleen tänä iltana sanasi: poikani, tyttäreni . . . aivan oma poika ja oma tytär . . . sinun syntisi, on annettu sinulle anteeksi. Herra, vakuuta Hengelläsi meitä, niin että yksikään masentunut ei poistuisi luotasi apua saamatta. Herra, emme tahdo mennä pois luotasi ennen kuin olet siunannut meitä. Aamen.

Seuraava luku: Kuka uskoo meidän saarnamme

Sivun alkuun