Risto Santala: JESAJA 53
Edellinen luku: Kuka uskoo meidän saarnamme

Kristus, jota emme minäkään pitäneet

"Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet."

Profeetta Jeremia sai kerran Jumalalta sanan: "Jos sinä tuot esille jaloa, et arvotonta, niin sinä saat olla minun suunani." Tätähän me täällä pyydämme. Luther puhui aikoinaan siitä, että seurakunta on "Mundhaus" eli "suuhuone". Täälläkin viljellään Jumalan omaa sanaa. Pyydämme: "Puhu Herra, palvelijasi kuulee!" Pyrimme tietoisesti välttämään turhaa tunteilua. Ei lääkärikään tunteile tutkiessaan ja leikatessaan potilaitaan. Kun Jeesus piti Vuorisaarnaansa, hänestä kerrotaan, että hän opetti kansaa. Kunkin asian oma painoarvo ratkaisi, mitä ihmissydämissä tapahtui.

Sanankuulija on aina vaalin edessä. Jesaja ennustaa Jeesuksesta, että häntä ei pidetä minäkään. Mikä on meidän valintamme tänä iltana? Meidät on asetettu tavallaan samaan tilanteeseen, johon ihmiset joutuivat Jeesuksen oikeudenkäynnin yhteydessä. Jeesus oli tuotu Antonian linnan pitkän portaikon ylätasanteelle. Alhaalla oli mustanaan väkeä. Silloin Pilatus näytti Jeesuksen. Häntä oli juuri ruoskittu, ja hänen ylleen oli puettu punainen vaate, päähän oli painettu piikkikruunu. Pilatus sanoi: "Katso ihmistä!" "Minä tuon hänet ulos teille tietääksenne, että minä en löydä hänestä yhtäkään syytä:" Mutta ihmiset tekivät valintansa. He huusivat: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Tämä huutoäänestys sinetöi Jeesuksen kohtalon.

Tuossa tilanteessa toteutui Jesajan sana: "Hän oli halveksittu, jota emme minäkään pitäneet." "Hän tuli omiensa tykö, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan."

Sama asetelma toistuu jälleen tänä päivänä. Olemme Jumalan vaalitilaisuudessa ja meille sanotaan: "Katso ihmistä!" Hänessä ei ollut virhettä tai vikaa. Hän tuli Jumalan uhrikaritsaksi. Vain virheetön urhieläin kelpasi sovittajaksi. Kerran myös Johannes Kastaja esitteli Jeesuksen kansalle: "Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin." Teemmekö valintamme Kristuksen puolelle vai olemmeko häntä vastaan? Tästä on kysymys.

Uudessa testamentissa on 15 eri lainausta Jesajan kirjan 53. luvusta. Alkukristittyjen mieli kertasi yhä uudelleen ristin tapahtumia. Miksi Kristus valitsi kärsivän Herran palvelijan tien? Miksi hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava? Miksi ihmiset peittivät kasvonsa, etteivät näkisi häntä? Miksi halveksimme häntä emmekä pitäneet häntä minkään veroisena? On sanottu: "Tähän asti olemme päästäneet irti Barabbaan - entä jos Jeesus päästettäisiin irti?"

Nykyinen arkkipiispamme Martti Simojoki sanoi aikoinaan opettaessaan meitä nuoria pappiskokelaita yliopistossa: "Raamattua pitäisi lukea eri kielillä!" Hän puhui usein myös siitä, että Jumalan sanaa saa opetella ulkoa. Kyllä suomenkielinen käännöksemme kilpailee tasavertaisesti muunkielisten Raamattujen kanssa. Kuitenkin sanaan tulee uutta ilmettä, kun sitä seuraa eri käännöksistä. Tärkein on tietenkin heprean alkuteksti. Olen joutunut saarnaamaan Jerusalemissa näitä asioita heprean kielellä. Alkukielisessä Raamatussa on monia vivahteita, jotka ilmaisevat Kristuksen alennuksen miltei karmealla tavalla. Jakeissamme sanotaan sanatarkasti: "Hän oli halveksittu ja lakannut olemasta ihminen". Sanonta "chadal ishiim" merkitsee sitä, että Kristuksen muoto oli niin runneltu, että koko ihmisyys aivan kuin lakkasi hänessä. "Hän oli kipujen mies ja sairauden tuntija." "Viduaa choli", "sairauden tuttava" viittaa myös siis siihen, että hän tuntee sairautemme. "Jota näkemästä kaikki kasvonsa peittävät" on sanottu hepreassa tavalla, joka ilmaisee, että kasvot peitetään, jotta hän ei näkisi meitä. "Hän on halveksittu, jota emme arvosta miksikään." Kun Kristus aivan kuin lakkasi olemasta ihminen eikä vaatinut itselleen ihmisarvoa, hän nöyrtyi hylkiön asemaan. Filippiläiskirje tulkitsee juuri tätä sanoessaan, että "hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon"

Nykyheprean sanakirja kuvaa tätä Jesajan kirjan sanontaa esittäen, että sillä tarkoitetaan ihmistä, jolla ei ole enää nimeäkään. Jokaisella teillähän on nimi. Kun sanon "Matti", moni teistä höristää korviaan ja hänen silmänsä kirkastuvat. Mutta Jeesus alentui niiden rinnalla, joilla ei ole nimeä eikä mainetta. Olen seurannut jonkun kerran miestä, joka kiertelee Fredrikinkadulla ja hakee ruokansa sen roskalaatikoista. Ihmiset katselevat häntä ikkunoistaan. Kukaan ei tiedä hänen nimeänsä. Ehkä hänellä on jossain vaimo ja lapsia. Kristus tuli tällaisen miehen tasolle, ihmisten hylkäämäksi.

Tunnen Lahdesta miehen, joka aikoinaan yöpyi roskalaatikoissa sanomalehtiin kietoutuneena. Eräänä aamuna olivat jätteiden kokoajat heittää tuon kohmeloonsa paleltuneen miehen autoonsa ja sieltä polttouuniin. Mutta Jumalakin tuli tarkastukselle. Ja niin tämä mies vietiin sairaalaan, jossa hän löysi Kristuksen. Tänä päivänä hän kiertelee osatovereittensa luona puhumassa Kristuksesta.

Jeesus Kristus kielsi itseltään kaikki ne oikeudet, jotka kuuluvat luonnostaan ihmiselle. Hänellä olisi ollut oikeus vaatia Jumalalle kuuluvaa kunnioitusta, mutta "hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon".

Oliko Jeesus sitten tavallinen ihminen? Jeesuksen aikaa kuvaava juutalainen historioitsija Josefus sanoo asian, josta tosin kiistellään, mutta jota ei voida tieteen nimissä kumota. Hän sanoo: "Siihen aikaan eli viisas mies, Jeesus-niminen, mikäli häntä ihmiseksi voidaan kutsua. Hän teki nimittäin suuria ihmeitä. Kansan johtajien painostuksesta Pilatus ristiinnaulitsi hänet . . ."

Jeesuksen ihmeteot panivat kysymään, onko hän edes ihminen. Myös hänen kärsimyksensä nostatti saman kysymyksen. Jeesus asettui hylätyimmän ja kiusatuimman ihmisen tasolle. Jeesuksen kärsimys on niin pöyristyttävää, ettemme me kestä katsella häntä vaan peitämme "häneltä" kasvomme - sana "nimmennuu" on hepressa sama kuin "häneltä". Me emme kestä kärsivän Kristuksen katsetta.

Itämailla kasvojen peittäminen merkitsee loukkausta. Jos joku ystäväsi kääntyy kadulla poispäin ja välttää sinua, sinä loukkaannut. Kasvoja ei saa kääntää pois ystävästään. Kun käännämme katseemme Kristuksesta, me hylkäämme hänet: Kristus katsoo meihin murheellisin silmin. Pietari joutui tämän katseen vangiksi ylimmäinen papin pihalla, kiellettyään Jeesuksen. Hän murtui ja itki katkerasti. Ilmestyskirja sanoo, että Jeesuksen silmät ovat kuin tulen liekit. Ja kun Johanneksen ilmestyksen loppunäkymissä kerrotaan Jumalasta, siellä sanotaan: "Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja taivas ja maa pakenivat."

Kasvot merkitsevät itämailla aivan yleisesti ihmisen olemusta. Kreikan sanalla "prosoopon" eli "kasvot" ymmärretään persoonaa. Suomen kieleen tullut käsite "persoona" on alkujaan latinaa ja merkitsee "kasvonaamiota". Näyttelijät käyttivät muinoin surullista kasvonaamiota, jos he esittivät murhenäytelmää ja iloista, jos he ilmensivät iloista henkilöä. Meidän olemuksemme on piirretty kasvoihimme.

Myös Vanha testamentti viittaa usein ihmisen kasvoihin. Muistamme ihmiskunnan ensimmäisen henkirikoksen. Kain surmasi veljensä Aabelin kadehtiessaan häntä. Ennen tätä veljessurmaa Kainin "hahmo synkistyi". Hepreaksi sanotaan: "ja hänen kasvonsa putosivat", valahtivat pitkiksi. Silloin Jumala piti etukäteen puhuttelun kademieliselle veljelle: "Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä."

Muistamme myös, kuinka Laaban kadehti vävypoikaansa Jaakobia, koska tämä onnistui paremmin karjanhoidossa. Jaakob huomasi Laabanin kasvoista, ettei hän ollut häntä kohtaan "niinkuin ennen". Sanonta "niinkuin ennen" toistuu tässä kertomuksessa kahdesti, ja siinä käytetään hepreassa huvittavaa sanontaa, "niinkuin eilen ja toissapäivänä". Yksi ainoa päivä ja yksi ainoa sana saattaa muuttaa ja jäykistää kasvomme. Kun nyky-Israelissa saa kutsun lähetystön tilaisuuksiin tai perhejuhliin, tällaisesta juhlavasta tilanteesta käytetään nimitystä "kasvojen vastaanotto".

Kristuksen katseleminen merkitsee lopultakin usein hänen vastaanottamistaan. Jos tämä näköyhteys katkeaa, kylmenee myös henkilökohtainen suhteemme häneen. Myös ensimmäinen käsky puhuu tästä asiasta. Raamattu sanoo: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia minun rinnallani." Heprean sanonta kuuluu: ". . . älä pidä muita jumalia minun kasvojeni edessä", "al pannai". Mikään ei saisi tulla Jumala-suhteemme väliin. Meidän tulisi nähdä aina esteettömästi Jumalan kasvot. Jesajakin huudahtaa: "Ei Jumalan käsi ole lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa ole kuuro kuulemaan, vaan teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa." Synti luo raja-aitoja ihmisten välisiin suhteisiin, ja se erottaa meidät myös Jumalasta.

Kasvojen avulla me koemme yhteyttä toisiimme. Katsokaa vain pientä lasta, joka on juuri oppinut tajuamaan ulkomaailman. Se etsii vanhempiensa kasvoja: missä ovat isä ja äiti? Jos kätkyeen viereen tulee vieras, lapsi nyrpistää heti naamaansa. Isän ja äidin tullessa paistavat kehikosta jälleen iloiset silmät. Vielä myöhemminkin lapsilla on tapana pyytää nukkumaan mennessään: "Äiti, jätä ovi auki!" Jää edes kuuloyhteys. Rakastava ja rohkaiseva katse luo ihmeitä.

Vanha testamentti puhuu meille Kristuksen muodosta ja hänen katselemisestaan. Jo Mooseksesta kerrotaan, että hän sai "katsella Herran muotoa" (4. Moos. 12:8). Jesajan kirjan 50. luku kuvaa myös kärsivää Kristusta ja hänen muotoansa: "Selkäni minä annoin lyötäväksi, poskieni parran revittäväksi, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä. Herra, Herra auttaa minua, sentähden ei minuun pilkka koskenut." Kun katsomme pilkattua Kristusta, menettää ihmispilkka tehonsa. Kun näemme hänet, joka herjattaessa ei herjannut takaisin, putoaa solvaukselta terä. Jeesuksen persoona tartuttaa meihin Jumalan rakkautta.

Kristuksen kasvot välähtävät vielä silmiimme Jesajan kirjan 63. luvun yhdeksännessä jakeessa: "Kaikissa heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä." Jos kysyy keneltä tahansa juutalaiselta oppineelta, kuka tämä "kasvojen enkeli" eli lähettiläs on, he vastaavat: hän on Messias, Kristus. He voivat viitata 1. Moos. 32. luvun kertomukseen Jaakobin painista. Jaakob taisteli "Jumalaa ja ihmistä vastaan". Kuka on Jumala ja ihminen samassa hahmossa? Hänhän on juuri Jeesus. Enkelillä, jota vastaan Jaakob taisteli, on heprealaisessa Raamatussamme kaksi nimitystä, Penuel ja Peniel. Ensimmäinen voitaisiin kääntää: "Jumala kääntyy sinun puoleesi", toinen merkitsee "Jumalan kasvoja". Jaakob oli Jumalan kasvojen edessä, kasvojen enkelin edessä. Hän taisteli messiaanista taistelua. Hän oli anteeksipyyntömatkalla veljensä luo. Hänen oli vaikea nöyrtyä. Silloin hän kohtasi Kristuksen. Ja vasta kun häntä oli lyöty lonkkaan, hän taipui lopullisesti sovittelun tielle. Kristuksen kohtaaminen merkitsee aina tätä samaa Jaakobin painia.

Juutalaisessa rukouskirjassa on Kristuksesta vielä kolmaskin kasvoihin liittyvä käsite, "Sar ha-paniim", "Kasvojen ruhtinas". Juutalaiset rukoilevat Uuden vuoden liturgiassa shoofar-torven toitahdusten jälkeen, että "Jeesus, Kasvojen ruhtinas, Metatron, välittäisi rukoukset Jumalan telttavaarnojen sisään." Jos rabbeilta kysyy erikseen, kuka on Kasvojen ruhtinas, he sanovat, että hän on Messias. Mutta jos synagoogassa tiedustelee, kuka oikein on tämä "Jeesus, Kasvojen ruhtinas", joka välittää rukouksia, kyselijä voidaan ajaa ulos rukoushuoneesta. Tiedän kaksi erillistä tapausta, jolloin näin kävi.

Sallinette, että katselemme vielä näitä samoja kasvoja. Tämän vuosisadan taitteessa, kun saksalaiset teologit alkoivat hyökätä kristinuskon historiallisuutta vastaan, Ruotsissa toimi kuuluisa professori ja rabbi, Gottlieb Klein. Hän kirjoitti useita kristinuskon historiallisuutta puoltavia kirjasia. Selittäessään Kasvojen ruhtinasta hän sanoo: "Tämä välittäjä, Metatron, on Jumalaa lähimpänä oleva palveleva henki, hänen uskottunsa, edustajansa, ja toisaalta Israelin edusmies Jumalan tykönä - hänen nimensä on Kasvojen ruhtinas - usein hänet samaistetaan Jumalan Sanaan, MEMRAAN." Eräässä juutalaisessa lähteessä sanotaan: "Jokainen Jumalalle esitetty pyyntö täytyy osoittaa Metatronille." "Kuka tahansa puhuu minulle, sanoo Jumala, voi tehdä sen vain Metatronin välityksellä." "Metatron, Israelin Vartija, on sama henkilö, josta toinen psalmi sanoo: Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin." "Hän on pyhimmän kuva . . . niin, hän on Jumala; hänestä ei voi sanoa, että hänet olisi luotu, muovattu tai tehty; hän on Jumalan säteily."

On ihmeellistä, että nämä juutalaisen perimätiedon vanhat sanat sopivat moniin Jeesuksen sanoihin. Ja aivan ihmeellistä on sekin, että uudenvuodenrukous mainitsee myös Jeesus-nimen. "Hän on pyhimmän kuva", todettiin. Juuri niinhän Jeesus opetti: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän". "Jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä." Juuri kärsivä Kristus kirkastaa Isän armahtavaa rakkautta. Juuri kärsivä Kristus on ahdistetun auttaja. Hän säteilee Jumalan rakkautta ja on meidän edusmiehemme Isän luona. Kristuksen kasvoissa on evankeliumi.

Viime vuosina uskovat ovat alkaneet lukea paljon sielunhoidollista kirjallisuutta. Ehkä yleisaiheemmekin, "Kärsivän Kristuksen sana ahdistetulle", johtuu siitä, että tiedostamme hirvittävän ahdistuksen, jossa aikamme ihminen elää. Ehkä tämä huipentuu jo pian siihen, mistä Jeesus puhui: "Sinä päivänä on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut, alkaen maailman alusta." Ahdistus on meidän aikamme jokapäiväistä leipää.

Muuan englantilainen sielunlääkäri, Frank Lake, on käynyt tutuksi monelle suomalaiselle kirjojensakin kautta. Tämä mies korostaa, että ihmisen uskonnollinen etsintä on verrattavissa Jaakobin painiin Jabbok-virralla. Siellä hän kohtasi Jumalan kasvot, Penielin, ja sanoi: "En päästä sinua, ennenkuin siunaat minua." Lutherkaan ei suonut rauhaa itselleen ennen kuin löysi armollisen Jumalan. Frank Lake esittää, että pieni lapsi etsii isänsä ja äitinsä eläviä kasvoja. Jos hän kokee nämä rakastavat kasvot, hänen maailmastaan tulee lämmin ja rakastettava. Jos hän näkee tylyjä kasvoja, hän kokee saapuneensa tylyyn maailmaan ja alkaa sulkeutua. Jos hänen kotinsa on tyhjä, myös hänen maailmansa tyhjenee ja autioituu. Näinhän käy monelle "avainlapselle", jotka jätetään yksinään koteihinsa. Isän ja äidin kasvot avaavat pienokaiselle hänen ulkomaailmansa. Tohtori Lake saattaa kyllä liioitella syntymätapahtuman merkitystä. Hän esittää, että sekin järkytys, minkä lapsi kokee tullessaan maailmaan, voi heijastua läpi hänen koko elämänsä. Näin ihminen määrätään ikäänkuin ennalta joko onnelliseksi tai onnettomaksi. Samoin varhaislapsuus ja syntymäkodin henki voisivat tehdä ihmisen iäksi onnettomaksi. Kuitenkin kasvojen merkitys lapsen kehitykseen on arvaamattoman tärkeä. Tähän liittyy myös evankeliumin avainajatus.

Kristuksessa me kohtaamme kasvot, jotka vaikuttavat parantavasti. Kun kohtaamme elämän tylyt kasvot ja masennumme, Jeesuksen pakoton rakkaus rohkaisee ja lämmittää. Muistan erään liikehuolten sitoman miehen, joka ei ollut nukkunut kuukausiin. Hän saapui kerran samantapaisille päiville Johanneksen kirkkoon. Polvistuimme illan jälkeen alttarille, ja siinä hän purki sydämensä. Seuraavana päivänä hän tuli kirkkoon jo paljon ennen muita kuulijoita ja sanoi ensi sanoikseen: "Viime yönä minä nukuin kuin lapsi! Olisipa täällä tänä iltana joku liikemies, jolla olisi sama huoli." Jo samana iltana hän sai auttaa toista, joka ei ollut saanut pitkään aikaan nukutuksi. Kun saavuin Israelista takaisin, näin eräässä tehtaassa hyvin pukeutuneen johtajan, joka kysyi: "Tunnetko?" - "No, en muista, mutta tutulta näyttää." - "Minä olen se mies Johanneksen kirkosta." - "Ai se, joka nukkui kuin lapsi!" - "Niin, ja minä nukun vieläkin kuin lapsi." Jeesus voi vapauttaa meidät turhista huolista. Hän ei vaadi eikä pakota, hän vain tarjoaa seuraansa.

Kristus antaa meille syntimme anteeksi. Näin ihmisen perusvelka ei enää paina. Jos olemme kokeneet tylyyttä emmekä ole saaneet tukea minuutemme kasvamiseen, Kristus luo ympärillemme aivan kuin uuden kasvupiirin. Jos ihmiset eivät hyväksy meitä, Jumala ottaa silti meidät vastaan. Hän vanhurskauttaa meidät, niin kuin kirkkokielellä sanomme. Näin elämä saa uuden sävelen. Hesekielin kirja toistaa kaksikin kertaa ajatuksen, että meitä "kyllästyttää oma minämme syntiemme tähden". Synti saa aikaan itsehalveksunnan ja voi johtaa jopa itsetuhoon. Mutta Jumala näkee meissä lapsiaan, joita hän rakastaa. Me emme ole nimettömiä hylkiöitä. Hän on kutsunut meitä nimeltä. Vuoret väistyvät ja kukkulat horjuvat, mutta Jumalan armo ei sinusta väisty eikä hänen rauhanliittonsa horju. Emmehän väistä tätä Jumalan rakkautta?

Anteeksiantamus merkitsee uutta alkua. Ihmisen turmeltu minuus korjautuu hänen katsellessaan Vapahtajaa. Meidät on kalliisti ostettu, ei hopealla eikä kullalla vaan Kristuksen kalliilla verellä. Olemme kaikki samanarvoisia, koska meistä on maksettu sama hinta. Sisäinen paranemisemme alkaa, kun pääsemme näköyhteyteen Jeesuksen kanssa. Apostoli Paavali sanoo kyllä järkyttävästi, että meillä voi olla silmillä ja sydämellä peite Raamattua tutkiessamme. Nyt on aika raottaa tätä verhoa. Älä peitä kasvojasi, niin ettet näe Kristusta, ystävääni. Jos hän on ylenkatsottu ja ihmisten hylkäämä, hän on sitä meidän vuoksemme, että uskaltaisimme lähestyä häntä. Me näemme täällä kaiken kyllä vajavaisesti, mutta kerran näemme hänet täydellisesti kasvoista kasvoihin. Näinhän Jobkin koki kärsimystensä keskellä. Hän sanoi: "Minä tiedän Lunastajani elävän ja viimeisenä hän on seisova multien päällä - ja kun tämä nahka minun yltäni raastetaan, saan minä nähdä Jumalan, enkä enää vieraana, vaan apunani."

Kristus kärsi. Hänen ihmismuotonsa riisuttiin. Mutta hän elää ja hänellä on viimeinen sana. Jos olet tullut murheittesi vuoksi näihin ahdistuneen ihmisen iltoihin, saanen lukea sinulle vielä sanan näiden iltojen pääpuhujan, Jesajan, kirjasta. Hänen profetiansa 30. luvun kahdeksastoista jae kertoo: "Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen. Älä itke, hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi."

Kaikissa meidän ahdistuksissamme oli Kristuksellakin ahdistus. Me emme ole yksin ahdistuksissamme. Jeesuksen kärsimyksiin liittyy syvä sanoma: kärsivä ihmiskunta tarvitsee kärsivän Vapahtajan!

Yhdymme rukoukseen:

Herramme ja Vapahtajamme. Sinä olet asettanut meidät jälleen vaalin eteen ja sanot: Katso minua! Auta ettemme ylenkatsoisi halveksittua muotoasi. Sinä olet sairauden tuttava ja sairauden tuntija. Paranna Sinä meidän sydäntemme haavat. Kun olemme pettyneet toisiimme ja itseemme, kirkasta Sinä meille kasvoni, että saisimme levollisen mielen vaikeuksien keskellä. Herra, Sinä tunnet nimemme ja osoitteemme: tule sydämiimme ja koteihimme. Aamen.

Seuraava luku: Meidän sairautemme hän kantoi

Sivun alkuun