Risto Santala: JESAJA 53
Edellinen luku: Vikauhri viallisen puolesta
"Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit ja hän rukoili pahantekijäin puolesta."
Olemme katselleet jo viikon ajan kärsivän Kristuksen kuvaa. Ehkä monen sydän on hiljaa lämmennyt. Olen vain esitellyt Jeesusta. Samalla olen kysellyt itsekseni niin kuin runoilija Hellaakoski: "En tiedä jos ymmärrettiin, en tiedä jos yhdistettiin, mutt' humisi hiljaisuus." Tämäntapainen hiljaisuus voi kyllä olla hyvää hiljaisuutta. Ehkä se on sitä, mistä Raamattu on antanut lupauksen: "Hän asuu hiljaisuudessa!" Olemme keskittyneet Jeesuksen katselemiseen. Ja se hiljentää aina ihmisen.
Olemme nähneet, miten Jeesusta kuvataan: "Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät." Olemme todenneet, että sanonta "ihmisten hylkäämä", merkitsee alkukielessä sellaista ihmistä, jolla ei ole enää nimeäkään. Ja sanatarkasti käännettynä sillä tarkoitetaan henkilöä, joka on jopa lakannut olemasta ihminen. Näin hirvittävä oli Jeesuksen kärsimys. Ei ihme, jos tekisi mieli kääntää katseensa hänestä poispäin.
Jesaja totesi myös, ettei hänellä "ollut vartta eikä kauneutta". Joku voisi ajatella, että tämä viittaisi siihen, että Vapahtajamme olisi ollut pienikokoinen. Juutalaiset eivät saa palvoa kuvia. He eivät saa tehdä "kuvaa eivätkä minkään muotoa". Siitä syystä Jeesusta ei ole tarkemmin kuvailtu; vain hänen sanansa ja tekonsa on talletettu. Kuitenkin on lupa kysyä, minkä näköinen Jeesus oikein oli. Minkälainen ulkonainen olemus hänellä oli?
Suomalaisen Raamatun sana "varresta" eli siis "pituudesta" johtaa harhaan. Nykyhepreassa "varsi"-käsitteellä ymmärretään akateemista oppiarvoa. Tuskin silti tästäkään oli kysymys. Jerusalemin koululapsemme kokivat kuitenkin näin. He lukivat mielessään: "Ei ollut hänellä oppiarvoa eikä kauneutta". Englantilaiset ovat kääntäneet tämän käsitteen sanalla "muoto", saksalaiset puolestaan sanalla "hahmo". Alkukielen sana tarkoittaa kuitenkin ulkonäköä. Jeesus ei pyrkinyt miellyttämään ulkonäöllään ihmisiä.
Kristillisessä taiteessa Kristuksesta on tehty harvinaisen yhtenäinen kuva. Taidehistorioitsijat arvelevat, että tämä johtuisi osittain niin sanotuista Torinon käärinliinoista. Elämme nykyään arkeologian eli muinaistieteen vuosisataa: vanhat löydöt saavat uusien tutkimusmenetelmien vuoksi uuden ilmeen. Vuoden 1947 syksyllä löydetyissä Kuolleen meren käsikirjoituksissa koko Jesajan kirja on yhtenäinen. Emme voi siis enää väittää, että kirjan loppuosa, niin sanottu lohdutuskirja, olisi jonkun toisen Jesajan kirjoittama. Onhan miltei jokaisen profeetan kirja loppuosaltaan lohdutusta ja Kristus-julistusta. Arkeologia auttaa tekemään aina uusia perustellumpia johtopäätöksiä. Joku voi ihmetellä, miten on mahdollista, että voimme lukea 100-150 vuotta ennen Kristuksen syntymää kirjoitettuja kirjakääröjä yhä tänään. Kuinka ne ovat säilyneet?
Vastaus tähän kysymykseen saattaa löytyä vanhan lähetyssaarnaajan Kalle Koivun sanoista. Aikoinaan Suomen Lähetysseurassa oli kaksi Kallea, Petäjä ja Koivu. He olivat suoria kuin suuret puut. Oli kuin aika ei pystyisi heihin. Kuitenkin Petäjä kaatui ensin. Lähetysseuran käytävällä kysyin pitkälle yli 90 vuotta ehtineeltä Kalle Koivulta: "Kuinka on mahdollista, että koivu kestää kauemmin kuin petäjä?" Siihen vanhus vastasi huumori silmäkulmassa: "Kyllähän se kestää, kun sitä kuivassa säilyttää!"
Torinon käärinliinoja on säilytetty Jerusalemin juutalaiskristityssä seurakunnassa jo hyvin varhain. Se tuli tunnetuksi keisarinna Eudoksian toimesta ja vietiin v. 438 Konstantinopoliin. Sitä väitettiin säilytetyn alkukirkon ajoista lähtien. Liina pantiin hopea-arkkuun, missä se kuljetettiin Konstantinopolista Ranskaan ja Hollantiin. Välillä eräässä kirkon tulipalossa arkun hopeakansi suli ja käärinliinan laskoskohdat vahingoittuivat osittain, jolloin niihin tehtiin uusi ommel. Joka kolmaskymmeneskolmas vuosi tätä käärinliinaa näytetään Italiassa, Torinossa, myös yleisölle.
Kun vuonna 1898 käärinliinojen hopea-arkku jälleen avattiin, silloin sitä valokuvattiin ensimmäisen kerran. Sittemmin se tutkittiin jälleen tarkasti vuonna 1931. Näin syntyi laaja kirjallisuus. Erityisesti lääketieteen tohtori Hynekin kirja "Golgotha" on saanut arvostusta. Mainittakoon, että mm. kuuluisa taiteilija Albrecht Durer on hahmotellut käärinliinan Kristus-kasvoja ja vaikuttanut näin kristillisen taiteen näkemykseen Vapahtajasta.
Tämä Torinon käärinliina on siitä merkillinen, että se kestää kriittisimmänkin tutkimuksen. Se on 4,41 metriä pitkä ja 1,10 leveä ja siinä on 50 000 neliösenttimetriä, joiden luomaa kuvaa yksikään aikamme väärentäjä ei pystyisi saamaan aikaan. Tästä ovat lääkärit, kemistit ja rikostutkijat yhtä mieltä. On todettu; että kun Jeesus haudattiin hätäisesti ennen sapatin alkua, häntä ei ehditty ajan tavan mukaan pestä, vaan hänet käärittiin pitkään käärinliinaan Näin on tehty Torinon käärinliinan vainajallekin.
Käärinliinalle siroteltiin jauheena mirhan ja aloen seosta Sen jälkeen se vedettiin tämän miehen ylle. Laajoissa laboratoriokokeissa on todettu, että tällainen mirhan ja aloen seos muodostaa aivan kuin valokuvauskehitteen joutuessaan kosketuksiin kuolleen ruumiin kanssa. Paras kuva muodostuu 30-40 tunnin kuluessa. Torinon käärinliinan, hahmo täyttää tässäkin suhteessa tiedemiesten vaatimukset. Lääkärit toteavat ihmeissään, että mies, jonka negatiivikuva liinassa on, on kärsinyt tarkalleen saman, minkä Jeesus evankeliumien mukaan koki. Kukaan taiteilija ei voisi tunkeutua Vapahtajamme kärsimyksen yksityiskohtiin ja kuvata niitä lääketieteellisiä muutoksia, jotka liinasta näkyvät. Juutalaiset välttivät kuolleen kanssa kosketuksissa olleita vaatteita, ja tuntuu ihmeelliseltä, että Jerusalemin seurakunta on tallettanut nämä käärinliinat. Ilmeisesti niitä on pidetty elävän eikä kuolleen muistona, ylösnousemustodisteena.
Lääkärit ovat todenneet tästä kärsijästä, oli hän sitten Kristus tai ei, että hänessä on yhteensä 600 ruoskanjälkeä. Käytössä on ollut kaksi eri ruoskaa, kolmikärkinen pallo ruoska, joka sai aikaan ihonalaisia mustelmia ja pienin teräskoukuin varustettu, joka jätti aina verisen jäljen. Näin ollen tämä kärsijä olisi saanut ainakin 200 iskua. Vain jumalanpilkka voi olla syynä tämäntapaiseen kohteluun. Tämän kärsijän oikea poski on runneltu, partaa on osittain revitty pois, hänen nenänsä on murtunut vasemmalle puolelle ja hänen toinen silmänsä on muurautunut osittain umpeen. Hurskailla juutalaisilla oli määräys, että oikeaa kättä ei saa käyttää lyömiseen, koska se on "tooran käsi". Jeesusta pahoinpideltiin perimätiedon mukaan yöllä; evankeliumit kertovat kuitenkin vain, että häntä iskettiin nyrkillä ja palkattiin. Häntä on kuitenkin ilmeisesti jo silloin ruoskittu. Jesaja sanoo kuvaavasti: "Selkäni minä annoin lyötäväksi, poskieni parran revittäväksi, en peittänyt kasvojani pilkalta enkä syljeltä."
Torinon kärsijä on ristiinnaulittu siten, että hänen oikean ranteensa keskellä on naulan jälki ja sormet ovat kouristuneet niin, että peukaloa ei näy. Kärsijä on ollut mahdollisesti puuseppä, koska oikea hartija on kehittynyt vahvemmaksi. Vasen käsi ei ylettynyt valmiiksi tehtyyn naulanreikään,johon seitsemän tuuman takonaula kiinnitettiin. Siksi se on lävistetty ranteesta.
Tutkijat ovat todenneet senkin, että eriasteiset verimerkit viittaavat siihen, että tämän Torinon kärsijän otsalle on painettu kolme kertaa piikkikruunu. Tarkalleen näinhän kävi myös Jeesukselle. Kukaan taiteilija ei kykene jäljentämään veren jälkeä, joka syntyy, kun terävä piikki osuu hiussuonistoon päässä. Se lähtee pienestä norosta ja leviää.
Professori Ferrin tarkkojen tutkimusten mukaan Torinon kärsijä olisi ollut jopa 188 cm pitkä. Gordonin Golgatan puutarhahauta, jota on 1600-luvulta lähtien pidetty Jeesuksen hautana ja jossa on merkkejä hyvin varhaisesta kristillisestä kirkosta, käsittää merkillisen yksityiskohdan. Jeesuksen hautapaikaksi arvellussa kohdassa on jalkopäätä pidennetty louhimalla. Tämä sopisi Torinon käärinliinan antamaan kuvaan. Jos Jeesus on ollut näin kookas, ei ole ihme, että evankeliumi kertoo, miten Jeesus kääntyi: kaikki näkivät hänet. He eivät uskaltaneet kysyä häneltä mitään. Evankeliumi toteaa, että Jeesuksella oli merkillistä arvovaltaa, joka voisi johtua myös suuresta koosta. Käärinliinan kärsijän kasvot ovat majesteettisen jykevät. Tuollaiset kasvot sopisivat Kristukselle.
Koska käärinliina esittää käänteisen - negatiivikuvan - kärsijästä, saivat sen ensimmäiset valokuvaajat negatiiviinsa positiivikuvan ja hämmentyivät. Vasta kaksinkertaisen kehityksen jälkeen he näkivät varsinaisen kuvan. Tuskin kukaan taiteilija saisi mieleensäkään maalata negatiivikuvaa. Eikä hän siinä onnistuisikaan.
Torinon käärinliinan kärsijän tuskat ovat olleet suuremmat kuin osaamme kuvitellakaan. Häneen sopii Jesajan kirjan ajatus siitä, että hän tuskin oli enää ihminenkään. Jeesus tuomittiin Jumalan pilkasta. Tämä selittäisi hurskaiden juutalaisten suuttumuksen. Toisaalta hän joutui miehitysvallan käsiin. Nämä olivat hengeltään antisemiittejä. Tämä selittäisi roomalaisten raakuuden.
Torinon kärsijä on kärsinyt kuin Jeesus. Hänet on kruunattu samalla tavalla pilkkakuninkaaksi. Pilatuksen entisen palatsin lattialla näkyvät tänäkin päivänä muinaisen ns. basilica- eli kuningaspelin jäljet. Tuossa noppapelissä hävinnyt tuomittiin kuolemaan. Mutta sitä ennen hän sai kolmen päivän ajan kaiken maallisen nautinnon, mitä voi löytää. Kuninkaat käyttivät sijaiskärsijöitä puolestaan. Jeesus tuli tällaiseksi sijaiskärsijäksi.
Miksi kerron näin laajalti Torinon käärinliinoista? Siksi, että käärinliinat kestävät tieteellisen ja teologisen tarkkailun. Ne voivat olla Jeesuksen ylösnousemuksen väkevin arkeologinen todiste. Ne ainakin havainnollistavat Jeesuksen uhritien karmeutta. Näin voimme kenties kuvitella myös Kristuksen ulkonaisen olemuksen yksityispiirteineen. Jos Torinon käärinliinat kertovat Jeesuksesta, saamme katsella niissä Jumalan Pyhän maallisia kasvoja.
Jesajan kirjan kärsivän Herran palvelijan kuvaus huipentuu jälleen syntien anteeksiantamuksen julistukseen. Jeesus "kantoi monien synnit ja hän rukoili pahantekijäin puolesta". Sitä ennen kuitenkin sanotaan: "Sen tähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa." Tietenkin tässä on myös viite koko luvun johdannon ajatukseen: "Hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa." Onhan tämä kuvausta Kuningasten Kuninkaasta. Ajatelkaa, koko kristillinen ajanlasku on alkanut Jeesuksen toiminnasta. Silloin tapahtui jotain ratkaisevaa.
Mutta mitä merkitsee viittaus: "Väkevien kanssa hän saalista jakaa"? Eiköhän ole niin, että kuninkaat saavat sodistaan vain vihamiehiä, vaikka tavoittelevat rikkauksia ja mainetta. Jeesus sai saaliikseen jotain kalliimpaa: ihmissydänten rakkauden. Onko hän kenties saanut saaliikseen myös sinun sielusi? Tästä on kysymys.
Jeesus antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan. Hän ei kärsinyt ainoastaan ruumiillista piinaa. Jeesuksen vaikein taistelu lienee tapahtunut Getsemanen, öljynpuristamon, puutarhassa. Siellä hän taisteli "suurella huudolla ja kyynelillä", kuten näemme Hebrealaiskirjeestä. Lääkärit ovat todenneet, että ihminen voi hikoilla verta suuressa sielun ja ruumiin tuskassa. Jesajakin ennusti tästä "sielun vaivasta", sielun syvyyksiin ulottuvasta tuskasta, jota Jeesus koki Getsemanessa. Jeesus tuntee sielun hädän.
Vapahtajamme luettiin myös pahantekijäin joukkoon. Tämä täyttyi kirjaimellisesti, kun hänet ristiinnaulittiin rikollisten ryövärien väliin. Marttyyrihistoriasta voi lukea, kuinka roomalaiset ristiinnaulitsivat kristittyjä yhdessä rikollisten kanssa häpeäpuuhun, niin että kansa samaistaisi heidät rikollisiin. Myös Jeesus tahtoi olla pahamaineisten rinnalla. Hän oli syntisten ystävä.
Kärsimyshymnimme viimeinen lupaus täyttyi myös sananmukaisesti ristin puulla: "Hän rukoili pahantekijäin puolesta." Rukous kuului ylimmäisen papin tehtävään. Suurena sovituspäivänä hän vietti koko yön kaikkeinpyhimmässä. Hän riisui kengät jalastaan, että voisi valvoa tuon yön - muutoin sovitustyö ei olisi pätevä. Näinhän Jeesuskin valvoi Getsemanessa "pyhän valvontayön". Mutta Jeesus rukoilee vieläkin Isän oikealla puolella sanomattomin huokauksin meidän puolestamme. Muistan kuinka piispa Gulin puhui aikoinaan piispalassaan nuorille papeille. Hän vei meidät pieneen rukouskappeliinsa ja sanoi: "Esirukous on piispan tärkein tehtävä."
Mutta mitä rukous on? Sain joku päivä sitten Ruotsista kirjeen, missä muuan henkilö pyytää, että kirjoittaisin hänelle heprean rukoussanojen merkityksestä. Näitä asioita on tutkinut aikoinaan paljon juutalainen tohtori Martin Buber. Jesajan kirjan jakeemmekin aukeaa uudella tavalla, kun seuraamme rukoussanojen luonnetta.
Hepreassa on neljä peruskäsitettä rukouksesta. Kukin niistä on oma saarnansa. Syntiinlankeemuksen jälkeisestä sukupolvesta kerrotaan: "Niinä päivinä ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä." Tämä ensimmäinen sana merkitsee huutamista, kutsua ja jopa lukemista. Saamme kutsua Jumalaa avuksemme, saamme luetella yksinkertaisesti sydämemme huolet hänelle. Tämä rukous syntyi, kun ihmiskunnan syyllisyys alkoi painaa. Rukous on hätähuutoa, S.O.S. eli "pelasta meidän sielumme".
Toinen rukoussana, "lehitpallel" tulee käsitteestä "syyllinen", "plili". Se on sellaisessa kieliopillisessa muodossa, jossa sama asia toistuu itsestään ja pakottomasti. Kun rukoilemme, me aivan kuin toistamme sydämissämme: olen syyllinen, syyllisyys painaa minua. Tässä mielessä rukous on aina syntiensä tunnustamista.
Kolmaskin rukoussana on muodossa, joka merkitsee itsestään nousevaa pakotonta toimintaa. Tämä käsite, "lehitchannen", tulee sanasta "chanun" eli "armollinen". Rukoilijan sydämestä nousee sanaton tietoisuus, että Jumala on silti armollinen. Siksi uskallamme lähestyä häntä. "Hän on suurempi kuin sydämemme ja tietää kaiken." Syyllisyys ja Jumalan armon kokeminen ovat synnyttäneet rukouksen.
Ylimmäinen pappi joutui rukoilemaan kansansa puolesta. Tällaisesta esirukouksesta käytetään merkillistä sanaa. Se esiintyy Jesajan kirjassa ainakin neljä kertaa. Sillä on aina jokin erityismerkitys. Jesaja 53:6 kertoo: "Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." Tässä on sama sana kuin rukoiltaessa pahantekijäin puolesta, "lehafgiia". Rukoilija ottaa päälleen lähimmäisen taakat. Kun Jeesus oli ristillä, hän sälytti päälleen ihmiskunnan syntitaakan. Hän sälytti päälleen myös ryövärin syyllisyyden. Esirukoilija kantaa ystäviensä taakkoja. Hän osallistuu lähimmäisen hätään.
Sama esirukoussana on Jesaja 59:16: "Hän näki, ettei ollut yhtäkään miestä, ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin." Tämä voitaisiin kääntää myös: " . . . ja hän ihmetteli, ettei kukaan rukoillut heidän puolestansa." Esirukoilija asettuu syyttäjän ja syytetyn väliin. Emme voi rukoilla oikein kenenkään puolesta, ellemme ole antaneet hänelle sydämestämme anteeksi hänen sanojaan tai loukkaustaan. Rakkaus rukoilee toisen puolesta ja itsekkyys vain omasta puolestaan.
Myös Jesaja 63:5 käyttää samaa esirukoustermiä: "Minä katselin, mutta ei ollut auttajaa ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut." Tämäkin voitaisiin kääntää: " . . . ja minä ihmettelin, kun ei kukaan rukoillut asian puolesta." Esirukoilija tukee ystäviään, että he kestäisivät elämän ja tehtäviensä painon.
On myös kuvaavaa, että tämä Jesajan rakastama sanajuuri merkitsee perusmuodossaan "osumista" ja "koskemista". Esirukous osuu kohteeseensa ja koskettaa ystävää pitkienkin matkojen takaa. Olen nähnyt omassa pienessä kokemuspiirissäni ja lähetyksen työssä monia esimerkkejä, jolloin juuri vaaran hetkellä tai ahdistuksen aikana joku ystävä on herätetty rukoilemaan kaukana Suomessa lähettien puolesta. Ja tämä rukous löytää osoitteeseensa.
Olemme tutkineet jo viikon Jeesuksen kärsimyshahmoa. Kokouksemme ovat päättyneet aivan kuin tarkoituksellisesti tähän tuomiosunnuntaihin. Olemme nähneet Jeesuksen alennuksessaan, verille lyötynä, hylättynä, sellaisena jota ei voi enää oikein ihmiseksikään kutsua. Olemme katselleet hänen kuninkuuttaan ja majesteettisia kasvojaan. Olemme nähneet hänet ylennettynä, kaikkia taivaita korkeammalle kohotettuna. Ja siellä hän rukoilee ylimmäispapillista rukoustaan puolestamme. Jeesus on lohduttanut meitä sanoillaan. Hän on opettanut meitä kärsimään ja osallistumaan Jumalan valtakunnan synnytyskipuihin. Hän on asettanut meidätkin kärsivän veljen vierelle. Mitä vastaamme kaikkeen tähän oppimaamme? Miten meidän käy kerran suurena tuomiosunnuntaina, jolloin koko ihmiskunta on jaon edessä. Emme voi tehdä pakettiratkaisua. Jokainen vastaa Mestarille omasta puolestaan. Miten minä vastaan Vapahtajalleni?
Jerusalemissa jouduin istumaan erään kivitysjupakan vuoksi oikeussalissa. Meidän oma asiamme raukeni, koska emme tahtoneet tehdä syytettä. Mutta istuessani siinä suurehkon salin takaosassa eteen tuotiin kolme miestä. Heidät oli kytketty kahleilla ranteista toisiinsa, ja vartija jäi seisomaan vierelle. Keskellä oli pitkä, tumma, huolellisesti pukeutunut mies. Vieressä istuvat olivat kuin "Karhukoplasta" otettuja. Ajattelin: mitä tuo kaunis mies tekee keskellä - hän on kuin Vapahtaja ryövärien välissä! Sitten tuomari luki erään nimen. Keskimmäinen, komea mies, nousi. Syyttäjä alkoi luetella hänen rikoksiaan: rikosrekisterin mukaan hänellä oli 72 rikosta. Silloin syytetty keskeytti ja sanoi: "Herra tuomari, syyttäjä loukkaa minua: omien laskujeni mukaan minulla on vain 46 rikosta!"
Komean kuoren alla oli suurrikollinen. Nyt syyttäjä luetteli joitakin hänen tekojaan: pahoinpitelyjä, murtoja, väkisinmakaamisia, kaikkea mahdollista. Ymmärsin: tuo mies oli todella vaarallinen.
Älkäämme luulko kristikansana, että meidän omat laskelmamme pätevät iäisyydessä. Meitä tutkitaan siellä täydellisyyden lain edessä. Jumala tahtoo totuutta salatuimpaan saakka. Kaikki syvyyden kätköt paljastetaan. Meidät riisutaan alastomiksi. Emme voi esittää verukkeitamme Jumalalle. Mutta toisaalta tämä on vapauttavaa. Meidät havaitaan täysiksi nolliksi. Tarvitsemme täyttä anteeksiantamusta. Ja Jeesus on täyttänyt kaiken puolestamme. Saamme viitata häneen: hän tuntee opetuslapsensa. Kerrotaan rovasti Urho Muroman puhuneen aikoinaan taivaasta. "Kun minä tulen taivaaseen, siellä kyllä ihmetellään, mutta lopulta meidän Vapahtajamme sanoo Pietarille: Kyllä minä sen Urhon tunnen, minä olen pessyt hänet niin monta kertaa!"
Nuoret ovat laulaneet täällä: "Hän sulle kuiskaa: Miksi tämän tein? Sun syntitaakkas ristille mä vein." Uudemman ajan lähetyksen isä, kreivi Zinzendorf, matkusti kerran jossain Itävalta-Unkarin teitä. Eräässä kirkossa oli kuuluisa Kristus-taulu, jota tultiin katselemaan hyvinkin kaukaa. Kuva esitti Jeesusta ristillä. Kun Zinzendorf tuli kirkkoon, tämä kuva vangitsi hänen huomionsa. Hän viipyi tuntikausia sen edessä. Mutta kun kirkko suljettiin, hänenkin piti poistua. Taulun alla oli kysymys: "Tämän minä olen tehnyt sinun tähtesi, mitä sinä teet minun puolestani?" Ja mitä tapahtui? Kun nuori kreivi käski kääntää hevosensa kotia kohti, hänessä oli tapahtunut muutos. Tuhannet ja tuhannet saivat osansa syntyneestä liikkeestä, joka levisi kauas maan rajojen ulkopuolelle.
Olemme olleet Jeesuksen ristin äärellä. Jeesus on ahdistuneen auttaja. Pyydämme vielä, että hän saisi hallita sydäntämme ja elämäämme.
Rukous:
Herramme ja Vapahtajamme. Sinä näet rikosrekisterimme, kaikki pikkuviat ja karkeammat rötökset. Tiedämme, ettemme voi tehdä iäisyydessä omia laskelmiamme: Sinä pa jastat koko totuuden. Siksi pyydän: ota haltuusi koko sydämeni kaikkine huolineen ja ongelmineen. Olen väsynyt ajamaan itse asiaani. Herra, Sinä olet ostanut minut omaksesi kärsimystesi ja kuolemasi hinnalla: tässä olen, Sinun rakkauteni saalis. Herra, minulla ei ole Sinulle mitään hyvää annettavana. Ota siksi sydämeni omaksesi. Aamen.