Artikkelit

Anna
jalokivi
jouluna

"...teidän täytyy syntyä uudesti." Joh. 3:7

Rakkaat veljet ja sisaret,

Kerron teille eräästä miehestä, joka oli vankilassa minun kanssani. Hän oli pastori. Häntä oli hakattu. Hänen nimensä oli Demitri. He hakkasivat hänen selkärankaansa vasaralla. Kun he löivät erääseen nikamaan, hän halvaantui. Hän pystyi liikuttamaan vain kaulaansa. Siinä kaikki.

Voit kuvitella, millainen tragedia se oli. Jos olisit edes kotona tai sairaalassa, sinulla olisi vaimo, äiti tai sairaanhoitaja, joka huolehtisi sinusta. Miten me olisimme voineet huolehtia hänestä? Ei ollut juoksevaa vettä pesemiseen. Ei ollut puhtaita vaatteita, joihin pukea hänet. Siinä hän makasi, omassa liassaan. Hän ei voinut ojentaa kättään juodakseen kupista vettä. Kävelemään ja työhön kykenevät vietiin orjatyöhön. He palasivat illalla ja hänen piti odottaa vesilasillistaan siihen saakka.

Näin hän makasi vankilassa joitakin vuosia. Se oli maanpäällistä helvettiä. Sitten joulukuussa 1989 Romaniassa oli vallankumous ja diktaattori Ceausescu kukistettiin. Saapui vapaus ja Demitri vapautettiin vankilasta. Hän oli ystäviensä ja perheensä kanssa. Lääkärit eivät voineet häntä auttaa, mutta hänellä oli rakastavia käsiä apunaan. Hän ei edelleenkään voinut liikuttaa käsiään eikä jalkojaan.

Joku koputti hänen ovellensa ja tuli sisään. Se oli hänet vammauttanut kommunisti. Hän sanoi:

- Herra, älä luule, että olen tullut pyytämään sinulta anteeksiantoa. Sille mitä minä olen tehnyt, ei ole anteeksiantoa, ei maan päällä eikä taivaassa. Et ole ainoa, jota minä olen tällä tavoin kiduttanut. Sinä et voi antaa minulle anteeksi, kukaan ei voi. Ei edes Jumala. Minun rikokseni on aivan liian suuri. Tulin vain kertomaan, että olen pahoillani siitä, mitä olen tehnyt. Menen täältä hirttämään itseni. Siinä kaikki, hän sanoi ja kääntyi lähteäkseen.

Halvaantunut veli Demitri sanoi hänelle:

- Herra, kertaakaan näinä vuosina en ole ollut niin pahoillani kuin nyt siitä, että en voi liikuttaa käsivarsiani. Haluaisin ojentaa ne puoleesi ja syleillä sinua. Vuosien ajan olen rukoillut puolestasi joka päivä. Rakastan sinua kaikesta sydämestäni. Olet saanut anteeksi.

Hän oppi rakkautta Jeesukselta, joka kutsui Juudasta ystäväkseen ja rukoili niiden puolesta, jotka ristiinnaulitsivat hänet; joka hyväksyi Saulus Tarsolaisen ja teki hänestä apostolin.

Uskomme merkitsee Jeesuksen jäljittelemistä. Syntisen kohdatessaan Jeesus ei soimannut tätä. Hän otti synnin harteilleen ja kärsi sen ristillä. Voisin kertoa sinulle monia esimerkkejä, samankaltaisia kuin Demitrin.

Kerran tunsin itseni hyvin sairaaksi vankilassa. Minulla oli tuberkuloosi molemmissa keuhkoissa, selkärangan tuberkuloosi, sisäelinten tuberkuloosi, diabetes, sydänongelmia, keltatauti ja ties mitä sairauksia. Olin lähellä kuolemaa. Yksi vankilan selleistä oli varattu kuoleville. Olen ainoa, joka on selvinnyt sieltä. Olin sellissä yli kolme vuotta ja astuin sieltä ulos omilla jaloillani todistamaan siitä. Se ei ole ainoastaan kertomus kärsimyksestä. Se on kertomus suuresta kauneudesta. Olin kuolemaisillani. Oikealla puolellani oli Iscu-niminen uskova. He olivat hakanneet ja kiduttaneet häntä. Hän oli kuolemaisillaan. Hän oli hyvin hiljaa. Hän tiesi, minne oli matkalla.

Aina kun hän avasi suunsa, sieltä tuli jalokiviä. Heprean kielessä ei ole sanaa "kertoa", "sanoa". Hepreankielinen sanomista tai kertomista tarkoittava sana merkitsee safiiria, jalokiveä. "Sanoa" merkitsee: "antaa jalokivi". Jos avaat suusi, anna jalokivi. Kukaan meistä ei voi antaa jalokiviä koko päivää. Toisinaan olet surullinen ja toisinaan vihainen. Ole hiljaa ja odota hetkeä, jolloin voit antaa jalokiven. Iscu antoi jalokiviä puhuessaan. Hän puhui taivaan kauneudesta ja Jeesuksen rakkaudesta. Hän oli jo taivaassa. Hänen ruumiinsa oli yhä maan päällä, mutta hän oli jo taivaassa.

Hän oli oikealla puolellani. Vasemmalla puolellani oli kommunisti, joka oli kiduttanut hänet kuoleman kynnykselle. Myöhemmin kommunistit pidättivät oman toverinsa ja kiduttivat häntä. Nyt hänkin oli lähellä kuolemaa. Öisin hän heräili:

- Hyvä pastori, rukoile puolestani. Olen tehnyt hirveitä rikoksia, en voi kuolla.

Nyt kuvailen näkymää taivaassa. Sinun ei tarvitse olla taivaassa nähdäksesi taivaan. Kärsivä pastori kutsui kahta muuta vankia ja heihin nojaten hitaasti, hitaasti, ohitti sänkyni ja istui kiduttajansa vuoteen laidalle. Hän silitti kiduttajansa päätä. En koskaan unohda sitä näkyä.

Siinä oli mies, joka oli hakannut häntä niin, että nyt hän odotti kuolemaa, ja hän hyväili tätä. Hän sanoi:

- Olen antanut sinulle anteeksi koko sydämestäni ja rakastan sinua. Jos minä, joka olen vain syntinen, voin rakastaa sinua ja antaa anteeksi, sitä enemmän voi Jeesus, joka on Jumalan Poika ja rakkauden ruumiillistuma. Palaa Hänen luokseen. Hän kaipaa sinua vielä enemmän kuin sinä kaipaat Häntä. Hän haluaa antaa sinulle anteeksi paljon enemmän, kuin sinä haluat tulla anteeksiannetuksi. Sinun pitää vain katua.

Vankilaolosuhteissa, joissa ei ole yksityisyyttä, kuulin kiduttajan tunnustavan kaikki murhansa kidutetulle. Sitten he rukoilivat yhdessä. He syleilivät toisiaan.

Hitaasti, hitaasti, pastori talutettiin takaisin kuolinvuoteelleen. He molemmat kuolivat sinä samana yönä. Oli jouluaatto, mutta ei sellainen jouluaatto, jolloin juhlitaan 2000 vuotta sitten kaukana Beetlehemissä syntynyttä. Hän oli syntynyt sinä samana iltana rikollisen sydämessä.

Tämän Jeesus voi tehdä sinulle. Toivon, että en puhu turhaan. Kun minulla on jalokivi, minä puhun. Tämä on se jalokivi, joka minulla on sinulle tänään. Jeesus rakastaa sinua ja haluaa syntyä sydämessäsi.

Richard Wurmbrand

Richard Wurmbrandin pääkirjoitus Stefanus Viestissä 6/2003. Stefanus Viesti on Stefanus-Lähetys ry:n tiedotuslehti, jonka voi tilata ilmaiseksi osoitteesta <stefanus@co.jyu.fi>.

Sivun alkuun